Ilta ei kuitekaan alkanut aivan suunnitelmien mukaan, sillä auto oli tyhjentänyt akun, emmekä päässeet sillä liikenteeseen. En kuitenkaan ajatellutkaan jättäväni välistä kyläilemään menemistä, sekä loistavaa tilaisuutta matkustaa linja-autolla! Linja-auto on ollut tarkoitus nähdä jo pidemmän aikaa ja nyt siihen oli oikein mainio syy. Niinpä kävelin autolta sisälle, tungin jättiläismäisen tavarakassini reppuun, lampsin Aloran ja tarvikerepun kanssa bussipysäkille ja ajoimme seuraavalla bussilla keskustaan.
Jännin vaihe Aloralle oli selvästi linja-auton odottaminen autotien varressa. Jouduimme odottamaan aika kauan, sillä edellinen bussi oli juuri ehtinyt mennä. Tämä oli kuitenkin toisaalta hyvä, sillä Alora ehti paremmin tottua läheiseen autotiehen. Bussiin Alora ei tullut omin jaloin, joten jouduin kantamaan sen. Bussissa Alora sen sijaan istui kiltisti jaloissani - mitä nyt muutaman kerran pyrki syliin, niin että farkkuihini tuli ruskeat tassunjäljet. (Matka ja tahraiset farkut ikuistettuna vasemmalla kuvassa)Keskustaan päästessä kipittelimme yliopiston kampuksen läpi, joten Alorakin on nyt nähnyt missä kotiväki viettää päivänsä, heh.
Perillä virkkuupiirissä olimme paljon sovittua myöhemmin, mutta kukaan ei näyttänyt pistäneen pahakseen ja kaikki olivat innolla tutustumassa Aloraan ja Alora oli innolla tutustumassa kaikkiin. Alora ei olisi malttanut odottaa edes sen aikaa, että sain pyyhittyä sen tassut ja mahanalustan pois ihanasta kuravedestä. Tällä kertaa uudessa tilanteessa Alora ei arastellut siis edes aluksi! Asuntokin oli tosin jo Aloralle entuudestaan tuttu, sillä siellä olemme käyneet tutustumassa aiemminkin (Alora kyläilemässä). Virkkauksesta Alora ei kovin välittänyt, sillä sen mielestä (kaikkien suureksi riemuksi) olisi ollut paljon mukavampaa kanniskella lankakeriä ympäriinsä. Nopeasti tyttö kuitenkin väsähti, eikä sitä jaksanut kiinnostaa ympäri kaupunkia raahaamani viltti edes lattialle levitettynä, vaan pöydän alla nurkassa oli paljon mukavampi torkahtaa hetkeksi.
Torkkujen jälkeen kiikutin Aloran kiireen vilkkaa pihalle, etteivät ystäväni parketit taas kokisi kovaa kohtaloa. Alora näytti aluksi pihalla olevan tarpeeksi rauhassa käydäkseen tarpeillaan, kunnes kulman takaa ilmestyi isokokoinen koira. Kävelin Aloran kanssa jonkin matkan päähän tiestä. Tätä toista koiraa oli lenkittämässä pieni tyttö, ja kun koira alkoi vetää Aloraa kohti, tyttö ei yksinkertaisesti jaksanut pitää koiraa, vaan se pääsi irti. Säikähdin meitä kohti juoksevaa koiraa ja koppasin nopeasti Aloran syliin. En halua Aloran ylipäätään tervehtivän hihnassa (olen kuullut sen edesauttavan vetämisongelmaa), eikä rokotukset ole vielä kunnossa. Muutenkin negatiiviset kokemukset vieraista koirista ei varmasti tee pentuvaiheessa hyvää. Eli onneksi kerkesin ottaa Aloran syliin.
Tyttö pyyteli kovasti anteeksi ja oli selvästi hyvin häpeissään koiransa puolesta. En kuitenkaan syytä häntä millään tavalla, eihän se hänen vikansa ollut ettei vaan jaksanut koiraa pitää, eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan puoleen tai toiseenkaan. Yritin sanoa tytölle, että ei mitään hätää, päästiin pelkällä pienellä säikähdyksellä. Tarpeet Aloralta jäivät tekemättä ulos, kun se oli tapauksen jälkeen sen verran kiihdyksissä, mutta sisällä ne tehtiin paperille ja parketti säästyi tällä kertaa, heh.
Loppuilta meni virkkuupiirissä hyvin. Alora tutustui paljon uusiin ihmisiin ja oli reipas. Se jaksoi jopa kuunnella tänne-käskyä, totteli istumista ja irti-päästämistä ja näytti vain söpöltä, eikä kenenkään vaatteita syöty tai kutimia kuolattu (ainakaan kovin pahasti).
Keskiviikkona harjoittelin Aloran kanssa hampaiden pesua ja se vasta olikin mielenkiintoinen toimenpide! Hammastahnaa typykkä olisi voinut syödä ties miten paljon, mutta itse hammasharjan tunkeminen suuhun aiheutti vastustusta.
Tällä viikolla kokeilimme kutsupillin tehoa sisällä Aloraan, kun se on tekemässä jotain oikeasti mielenkiintoista. Leikin Aloran kanssa toisessa huoneessa, kun Jere laittoi ruuan valmiiksi keittiössä, niin että Alora ei sitä edes huomannut. Alora oli täysin leikin tiimellyksessä mukana, se jopa murisi leikillään lelulle, kun Jere vihelsi pilliin. - Ja Alora lopetti leikkinsä, päästi lelusta irti ja viiletti keittiöön kuin tuulispää! Loistavaa, tyttö! Yliopistolla on ensi viikko lomaa, jonka olemme ajatelleet viettävämme kotiseudullamme. Jospa pilli toimisi kutsuna myös siellä, sillä olemme ajatelleet mennä Aloran kanssa "pidemmälle" metsälenkille ja aivan täysin vapaana ;) Täällä kun ei nyt ole enää oikein uskaltanu vapaanaoloharjoituksia tehdä, kun tyttö on rohkaistunut menemään kaikkien luokse..
Seuraavaksi maanantaiksi Alora siis valmistautuu pitkään automatkaan. Lähdemme liikenteeseen illalla Aloran pentukoulun jälkeen. Tämän ajattelimme olevan siinä mielessä hyvä ajankohta, että Alora on sen jälkeen ollut väsynyt ja jaksaa varmaan nukkua sitten suurimman osan matkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti