Aloran jännittävä viikonloppu

Aloran on viettänyt sosiaalistamisen täytteistä viikonloppua.

Perjantaina haimme vieraamme juna-asemalta. Saavuimme sinne ikävästi hieman viime tipassa, joten Alora ei vielä perjantaina päässyt näkemään rautatieaseman vilinää. Sen sijaan kävimme kävelemässä Jyväskylän keskustassa pienen pätkän, joten Alora pääsi harjoittelemaan ihmisvilinän keskellä kävelyä. Aluksi typykkä näytti olevan ihan hukassa: joidenkin ihmisten kohdalla se pelkäsi ja halusi perääntyä, kun taas toisia kohti se pyrki kovasti. Tytöllä on vielä hakusassa sääntö ettei hihnassa tervehditä ;)

Myös Aloran huomion kiinnittäminen on toistaiseksi ulkona erittäin haasteellista, sillä se on niin kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta. Mutta uusiin asioihinhan sinne toisaalta mennään tutustumaankin! Ylipäätään ulkona Alora helposti menettää ruokahalunsa, siellä ei maistu juuri minkäänlaiset makupalat - ihan sama mitä mukana sattuu olemaan. Joka tapauksessa, pienen keskustassa oleilun jälkeen Alora rentoutui hieman, haisteli ympäriinsä ja suostui ottamaan muutaman makupalankin. Sitten ohi sattui kulkemaan jalkojaan tömistelevä poika, jota Alora jälleen pelästyi. Kun se rauhoittui vähän, lähdimme turvallisille kotikonnuille.

Perjantai-iltana kävimme pentujen leikkikoulussa. Sielläkin Aloralla meni pienoinen hetki tottua uuteen tilanteeseen. Alora oli melkein koko ensimmäisen vartin meidän jaloissa istumassa paikallaan kuin patsas. - Näin siitäkin huolimatta, että pieni spanieli nuoli sen huulia häntä heiluen. Ajattelimme, että mitähän tästäkin tulee, kun toinen ei liiku mihinkään. Kuitenkin pikku hiljaa Aloraa alkoi kiinnostaa muut pennut ja se rohkaistui välillä juoksemaan niiden perässä. Kuitenkin heti niiden kiinnostuttua Alorasta se tuli pikaisesti takaisin meidän luokse istumaan. Sitten melko nopeasti alkuun päästyään, se pääsikin todenteolla kahleistaan. Alora halusi ehdottomasti painia muiden pentujen kanssa, vaikka ne olisivat ilmeisesti mieluummin halunneet hippailla toisiaan. Meistä hieman näytti, että Aloralla oli enemmän tilan toisella puolella olleiden isojen pentujen leikit näiden pienten pentujen leikkien sijaan, vaikka toki kokonsa puolesta se sopi paremmin pienten pentujen puolelle.

 

Lauantaina kävimme kävelemässä pienen matkan autotien vartta, eikä Alora näyttänyt olevan moksiskaan viereisestä tiestä. Se ei tosin varmaan edes nähnyt autoja suuren lumivallin takia, mutta ainakaan äänet eivät häirinneet. Lauantaina aktivoimme pentua opettamalla entistä pidemmälle istumista sekä "kumpi käsi"-peliä, joissa molemmissa olimme ihan alkeissa, mutta jotka se omaksui huikean nopeasti!

Sunnuntaiaamuna veimme vieraamme juna-asemalle ja nyt Alorakin pääsi näkemään juna-aseman. Eniten ihmetytti ympäriinsä kaikuvat kuulutukset sekä pihalla virtaava keväinen, minimaalinen puro, minkä läpi typykkä ei olisi millään rohjennut mennä. Ihmisten päät tuntuivat kääntyvän ihastuksesta kun Alora haisteli ympäriinsä, heh. Iltapäivällä pitkien unien jälkeen kävimme kävelemässä pienen pätkän läheisessä metsässä. Hangen keskelläkin Alora poikkesi mielellään polulta haistelemaan oksia ja nostamaan niitä suuhunsa kannettavaksi.

 

Autoilu Aloran kanssa on sujunut kaikilla tekemillämme matkoilla hyvin. Se matkusti kaikki matkat omalla paikallaan, samalla kun istuin vieressä ja palkitsin hyvästä käytöksestä. Alora jopa ehti melkein nukahtaa tuollakin lyhyellä matkalla, mikä antaa toivoa neljän tunnin ajomatkalle meidän kotikonnuillemme muutamien viikkojen kuluttua...

Lopuksi hieman muita kuulumisia: Ruokakupin Alora vastaanottaa hienosti paikallaan istuen ja koskee kuppii vasta luvan saatuaan, hyvä tyttö! 

Viimeisimmässä blogi-päivityksessäni lupailin seisotuskuvaa Alorasta: oikealla olevassa kuvassa on 10 viikon ikäinen Alora seisotusharjoituksissa.