Ensimmäinen viikkomme koiranomistajana

Eilen tuli kuluneeksi viikko siitä kuin haimme Aloran elämäämme. Parina viime päivänä ei ole tapahtunut mitään mainittavan suurta. Olemme edelleen harjoitelleet kontaktin ottamista ja aloittaneet hieman seisottamistakin sekä harjaamiseen totuttamista.Olemme jatkaneet pantaharjoittelua ja yksinoloharjoituksia. Kerran olemme liittäneet pantaan myös hihnan ja sekös Aloraa ihmetytti!

Ulkona Alora on tullut aina vain rohkeammaksi, joka on pelottavaa, kun tuossa kuitenkin silloin tällöin kulkee muutakin väkeä. Eilen Alora kiinnostui ulkona kauempana haukkuvasta koirasta, enkä saanut sen mielenkiintoa pidettyä kokonaan itsessäni. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin hyvin! Täytyypi olla hieman varovaisempi tuossa irrallaan pidossa.

Ruoka on alkanut maittaa pötkylälle todella hyvin. Jokaisen ruokinnan jälkeen Aloran kuppi on tyhjä. Muutenkin huomaa, että tyttö on kotiutunut hyvin: se on alkanut riehua entistä enemmän ja kaiken pureskelu on kiinnostavaa. Kotiutumisen johdosta meille luultavasti saapuu tänään ensimmäinen pentuvierailija, ehkä kirjoitan myöhemmin lisää kuinka viereilu sujui.

Olemme nyt asentaneet auton takapenkille koirasuojan, lähipäivinä toivottavasti aloitamme totuttamaan Aloran autoiluun omalla paikallansa, kunhan nyt kävelyhihna tulisi hieman tutummaksi ennen sitä.

Vertailen mielessäni Aloraa mielelläni pikkulapseen: kaikki pitää laittaa suuhun ja maistella, sillä on iltavilli ja aamuvilli, se nukkuu koko ajan (mielellään jonkun sylissä...) ja kaikkein parasta vapaa-ajan huvia on leluilla leikkiminen.  Unohtamatta myöskään känkkäränkkää, jonka se aina saa jos se on valvonu liian pitkään. - Eli kerta kaikkiaan ihana tuo hauveli. Viikon aikana olen myös menettänyt paikkani Jeren kainalossa Aloralle: kun nukuin yhtenä päivänä päiväunet herätessäni Alora oli lattialla Jeren kainalossa. - Paikan menetys sallittakoon, kun tuo koira on vaan niin söpö!