Karkauspäivän toimintaa

Meillä vietetiin karkauspäivää tavallisen kotipäivän merkeissä. Jatkoimme tänään edelleen yksinoloharjoituksia, jotka sujuvat toistaiseksi hyvin. Olemme ottaneet tavaksi antaa Aloralle aina jotain kivaa pientä tekemistä lähdön yhteydessä. Jouduin jälleen tänään käymään pakollisissa hommissa asunnon ulkopuolella kolme tuntia (onneksi viimeinen poistuminen tällä viikolla!) ja meinasi hieman hirvittää jättää pentu kotiin, vaikka ei se joutunut vieläkään olemaan ihan yksikseen. Annoin sille lähtiessäni kuivatun possunkorvan ja Jere kertoi sen järsineen sitä melkein kaksi tuntia sillä välin, kun olin poissa. Nyt toivotaan vain, että korva passaa Aloran masulle... 

Aloitimme panta-harjoittelun Aloran kanssa eilen, ja jatkoimme sitä tänään hissunkissun Tuire Kaimion kirjan ohjeiden mukaisesti. Alora näyttää jo oikein innostuvan, kun otan pannan esille: "JEE, NAMIA!" - Meidän ruokapalkinnotkin ovat alkaneet maistua, mutta ostimme tänään myös toisenlaista lihaa kokeilun vuoksi, kun on näyttänyt, että Alora kiinnostuu enemmän jauhelihasta ja tonnikalasta kuin noista varaamistamme makkaran paloista.

Alora on edelleen ollut hirvittävän kiinnostunut leluista. Kun se herää, se saa itsensä kyllä viihtymään lelujen parissa, jos sikseen tulee. Näinpä se ei ole hirveästi pahantekoonkaan ehtinyt, heh. Tänään se teki ensimmäisen "tuhonsa" puremalla kännykän laturin, mutta oma syyni sekin, kun olin sen lattialle houkuttelevasti jättänyt...

Aloralla on tapana kanniskella leluja suussaan ympäriinsä häntä heiluen. Tästä tulee elävästi mieleen Aloran isä Rufus, jolla on myös tapana toimia niin. Todisteena tämän tekstin alapuolella on pieni videonpätkä Aloran leikeistä. Videossa Alora leikkii vinkulelulla ja videon loppupuolella heiluvahäntäinen Alora kanniskelee lelua tapansa mukaisesti.

Ulkona Alora on reipastunut hurjasti: aamulla käyttäessäni sitä pihalla yksin kerkesin mennä piiloon lumivallien taakse kaksi erillistä kertaa. Niin rohkea se ei kuitenkaan ole, että viitsisi kokonaan jäädä yksin pitkäksi aikaa, vaan se kyllä tulee etsimään meitä huomatessaan olevansa yksin - siitähän saa niin kivasti kehujakin ;) !

[Päivitys 3.4: Latasin parempilaatuisen version samasta videosta entisen tilalle]

Kauppapäivä

Tänään on ollut taas uusi jännittävä päivä pikku-koiran elämässä. Viime yönä Alora tuntui nukkuvan vieläkin hieman keveämmin kuin edellisinä öinä ja kävi usein yrittämässä sänkyynkin.

Tänään jatkoimme pentuaitaus-treeniä. Alora on aina ihan rauhallisesti aitauksessa ja vain katselee ympärilleen, istuu paikallaan ja menee helposti maate omalle pedilleen. Toisaalta se seurailee kyllä mielellään katseellaan minua, jos kävelen huoneessa. Satunnaisesti muutamaksi hetkeksi poistuin myös viereiseen huoneeseen. Kun olimme toistaneet näitä harjoituksia useita kertoja, jätin sille myös jauhelihakongin, puin ulkovaatteet päälleni ja käväisin parin sekunnin ajan ulko-oven toisella puolella. Siellä kuuntelin kuuluuko ääniä, ja kun ei kuulunut, tulin takaisin sisään. Sisällä otin kongin pois, kun on yksin saa rauhassa tyhjennellä kongia ;) Aitauksessa se on ollut vasta muutamia minuutteja kerrallaan, ja tähän mennessä se on toiminut hyvin. Jere kuitenkin kertoi Aloran taas hätääntyneen sillä aikaa kun kävin päivällä mutkan pyykkituvassa, mikä ei kuulostanut hyvältä ja saa minut arvelemaan, että täytyy lisätä harjoituksia edelleen ja varmaan hidastaa tahtia, ettei vaan eroahdistusta pääsisi syntymään. Helpointa poissaoloni on ilmeisesti silloin, kun se ei näe minun lähtevän ovesta ulos.

Tässä päivässä erikoisinta Aloralle oli käynti Mustissa ja Mirrissä. Alora tuntui olevan siellä ihan pihalla maailman menosta, ja katseli vain varautuneesti ympärilleen. Saatiin ostettua sille mukavan myyjän avustuksella musta, harmailla palloilla kuvioitu kangaspanta, jossa on metallisolki ja paljon kasvunvaraa. Lisäksi ostetiin lisää ruokaa, sekä korvien puhdistusainetta ja hammasharja, mikäli niitäkin lähiviikkoina päästäisiin joskus kokeilemaan...

Uusia asioita pennun kanssa

Eilen iltapäivällä kävimme pennun kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemassa. Se seurasi nätisti meitä joka paikkaan, eikä uskaltautunut kauas.

Illalla kävin viemässä roskapussin Aloran unien aikana, ja Jere kertoi, että se oli herännyt ja kovasti yrittänyt etsiä minua asunnosta ja vinkunutkin hieman. Tämä ei kuulostanut kovin hyvältä, sillä tiesin joutuvani käymään tänään aamulla yliopistolla pakollisen puolentoista tunnin mutkan.

Aamulla taktiikkani oli viedä pentu heti seitsemältä pihalle, juoda kahvit, leikkiä pennun kanssa ja ruokkia se. (Näin kahden aamun kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että Aloralla on eniten virtaa aamulla ja ruokakin maistuu silloin parhaiten.) Tänään aamulla pennulla oli taas virtaa kuin pienessä veturissa! Kävästiin sitten pihalla riehumassa, ja hienosti Alora teki tarpeensakin sinne valtavien kehujen saattamana. Muiden suunnitelmien toteutuksen jälkeen pentu olikin ennen kahdeksaa jo väsähtänyt sen verran, että se alkoi nukkumaan Jeren jalkojen juureen. Yritin olla tekemättä lähdöstäni mitään numeroa, vaikka tuntui niin oudolta yhtäkkiä lähteä koiravauvan luota pois.

Kun tulin puolentoista tunnin kuluttua, Jere kertoi Aloran käyttäytyneen hienosti, eikä se ollut itkenytkään yhtään. He olivat nukkuneet ja leikkineet sillä välin kun olin poissa.

Joka tapauksessa, eilisestä viisastuneena päätimme, että on aika aloittaa yksinoloharjoitukset, kun yhdenkin ihmisen häviäminen näyttää aluksi olevan pennulle outoa. Vielä on kaksi viikkoa aikaa oppia kunnolla yksinolo, ennen kuin se oikea arki alkaa, mutta tuskinpa tässä silti on aikaa hukattavaksi, hehe. Pentuaitaus on ollut koko ajan pystyssä, ja kuten olen kirjoittanut, se näytti ensimmäisenä päivänä olevan Aloralle oikea turvakeidas. Eilisestä eteenpäin Alora on kuitenkin nähtävästi kokenut mieluisammaksi tulla nukkumaan sohvan edustalle (tai sen alle...) meidän olinpaikkamme viereen.

Niinpä aloitimme tänään tekemään Aloralle kivemman paikan pentuaitauksesta. Menimme sinne Aloran kanssa pikkusen katselemaan leluja, kun se oli jo vähän väsähtänyt. Istuskelin sen vieressä kunnes se nukahti ja päästimme sen pois rauhallisen käytöksen aikana sen herättyä. Toistimme aitauksessa olon muutaman minuutin mittaisena myös illalla. Lähipäivinä toivottavasti muistamme nostaa sen aitaukseen usein ja keksiä sinne jotain pientä kivaa tekemistä. Tälläkin hetkellä pakastimessa odottelee jauhelihalla maustettu kong-lelu tälläista tulevaa hetkeä varten ;)

Ylipäätään Alora tuntuu ottaneen lelut loistavasti vastaan. Niitä on kiva pureskella ja kanniskella ympäriinsä. Ja voi että, jos lelusta lähtee jokin ääni! Näyttää että Alora on (toistaiseksi?) jopa kiinnostuneempi leluista kuin ruokapalkkioista. Ruokakin tosin kiinnostaa, mutta vingahtava lelu saa Aloran heti häntä heiluen singahtamaan äänen lähdettä kohti, todella kätevä herättelykeino siis! Hauska nähdä mihin päädytään koulutusmotivaattorina sitten tulevaisuudessa.

Muita uusia asioita on ollut pillin ottaminen käyttöön ennen ruokailua (jonka toivottavasti saamme myöhemmin siirrettyä luoksetulo-kutsuksi myös ulos) sekä kynsien leikkauksen harjoitelu, joka tosin taisi olla meille omistajille uudempaa kuin Aloralle.

Ulkona pennusta on tullut pikku hiljaa paljon rohkeampi. Eilen se seuraili meitä pihalla koko meidän siellä oloajan, mutta tänään se jättäytyi jo aika kauas ihan rentoutuneena.

Suunnitteilla näillä päiville meillä on reissu eläinkauppaan Aloran kanssa. Ajateltiin käydä ostamassa lisää ruokaa ja sovittelemassa pantoja. Ja onhan se tietysti myös ihan loistava sosiaalistamistavoite pennulle, kiva käydä vähän tutustumassa muuallakin tästä nykyisestä lähipiiristä ja totutella uusiin paikkoihin ja ihmeisiin.

Uni on maistunut mainiosti

Alora nukkui melkein koko eilisen, ja oli muutenkin tosi rauhallinen. Leikin sen kanssa pienen hetken unien välissä, ja silloin kun hätä iski, se kävi pissalla määrätietoisesti lehden päälle kävellen.

Alora vietti koko eilisen oikeastaan olohuoneessa meidän kanssa. Vasta illalla veimme sen makkariin, missä sen on tarkoitus viettää meidän kanssa yöt. Ajattelimme, että leikkisimme sen kanssa hetken ja tutustuisimme rauhassa huoneeseen ennen nukkumista, mutta Alora olikin ilmeisesti hieman väsyneempi. Se ei ollut koko iltana ollut kiinnostunut menemään makkariin itsenäisesti tutustumaan, eikä se jaksanut edes tutustella siihen ollenkaan kun menimme sinne, vaan rullautui heti kerälle omalle paikalleen ja vaipui uneen samantien. Nukuin sängyssä Aloran vieressä ja roikutin kättäni Aloran pedissä. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, ettei se varmaan edes huomaa käteni läsnäoloa, joten nostin sen sänkyyn sieltä puutumasta.

Olimme olettaneet, että pentu itkisi koko ensimmäisen yön, joten olikin positiivinen yllätys ettei se oikeastaan pitänyt ääntä ollenkaan. Energiatankki täyttyi kuitenkin kuuden aikoihin, sillä silloin alkoi vikinä ja pyrkiminen sänkyyn. Palautin Aloran muutamia kertoja omaan vuoteeseen, ja kehuin kun se asettui sinne. Sitten laskin käteni takaisin petiin, ja silloin Alora rauhoittui uneen melkein samantien, kunhan se vain jotenkin sai koskettua kättäni.

Kahdeksan maissa loputkin varastot oli ilmeisesti täynnä, sillä Alora alkoi jälleen vikistä. Se ei enää rauhoittunut nukkumaan vaikka käteni oli pedissä, vaan se alkoi jäystää lelujaan (mitä hiljaista tekemistä ikinä keksitkään viihdykkeeksesi!) ja sitten repiä verhoja (voi ei! ei tälläista tekemistä!) Kielsin sitä isoon ääneen ja kehuin sitten kun se lopetti puuhansa. Odotin rauhallista hetkeä ja päätin sitten itsekin nousta, olinhan nukkunut jo melkein yhdeksän tuntia, kunnioitettava saavutus näin ensimmäiseksi yöksi pennun kanssa.

Aamulla join ihan rauhassa kahvit, ja leikin Aloran kanssa pikku hetken. Sitten annoin sille ruokaa (sain vinkin, ettei kannata ruokkia pentua ihan heti heräämisen jälkeen, koska silloin se oppii herättämään ihmiset saadakseen nopeammin ruokaa). Tänään ruoka maistui jo paremmin kuin eilen. Eilen Alora malttoi aivan hyvin odottaa kuppia maahan ja vain vähän haisteli sitä (ja söi ne jauhelihat sieltä...) mutta tänään se hyppi innoissaan kuppia kohti ja jouduin odottamaan muutaman hetken että se rauhoittui. Puolen tunnin päästä kupissa oli jäljellä vain muutama napunen. Syönnin jälkeen käytiin jälleen tarpeilla (jälleen lehtien päällä, ylitsevuotavat kehut tästä, nero pentu!) ja pian nukahdettiin uudestaan. Sen lempipaikka tänään on näköjään eilisestä poiketen sohvan alusta, jonne en edes uskonut sen pystyvän änkeytymään, mutta näköjään sekin on mahdollista.

Aamulla selvisi miksi Alora oli ollut eilen niin rauhallinen ja täydellinen pentu - se oli ollut vain väsynyt. Aamulla alkoikin sitten kieltäminen: johtoja ei pureskella, sohvan pohjaa ei pureskella, sohvan sivustaakaan ei pureskella... Muutenkin Alora oli paljon pirteämpi ja kolusi aamulla olohuoneen joka kolon tarkasti häntä heiluen. Eli terve pentu siis! ;) Ei kai tässä muuta kuin pentuelämä alkakoon!

Alora on saapunut kotiin!

Haettiin tänään Alora viimein kotiin. Alkumatkasta se vinkui ja pyöri etupenkkiä ympäri, mutta aika nopeasti energia loppui ja se rauhoittui nukkumaan. Loppumatka menikin sitten rauhallisesti, kun Alora makoili sylissäni etupenkillä Annen antaman, tuttuja hajuja sisältävän viltin päällä.

Neljän aikoihin päästiin perille Jyväskylään. Täälläkin Alora oli aluksi hieman kummissaan ja köpötteli vähän aikaa ympäriinsä häntä koipien välissä. Kun laskimme Annen antaman viltin lattialle, se asettui heti siihen makuulle.

Annettiin Aloralle hetimiten vettä ja ruokaa, turvotettuja napuja ja jauhelihaa. Vesi maistui muutamia hörppyjä kerrallaan ja ruokakupista katosi nopeasti jauheliha, mutta naput jäivät jäljelle.

Aluksi pentu seurasi meitä ympäri asuntoa, minne menimmekin, mutta nopeasti Alora tuntui myös löytäneen lempipaikkansa pentuaitauksesta. - Sinne se tuntuu hakeutuvan aina kun ei ole hakemassa meiltä huomiota. (Joka on tietysti hyvä sitä ajatellen, että siellä toivoisimmekin sen oppivan oleilemaan itsekseen myöhemmin) Nukkumaan se käy kuitenkin mieluiten meidän lähellämme, lukuunottamatta lyhyttä torkahdusta pentuaitauksessa itsekseen (tämä tapahtuma on ikuistettuna kuvaan). Nyt tätä kirjoittaessani Alora makoilee varpaideni päällä nukkuen.

Leluja pennulle

Ostin kirpparilta pienen kasan pehmoleluja. Poistin niistä muoviosat (silmiä ja neniä) sekä irto-osat (lakkeja ja muita asusteita). Nyt pennun ei pitäisi saada leluista mitään vaarallista irti.

Levittelin lelut ympäri asuntoa. Seuranaan leluilla on ympäri asuntoa leviteltyjä sanomalehtiä, sekä siellä täällä ihan koirillekin suunniteltuja leluja. (Eli ympäri asuntoa on luvallista purtavaa, ettei Aloran tartte syödä meidän johtoja tai muuta, heh)

Ja vóla! Kämppä on nyt valmis pennulle! - Noin 20 tunnin kuluttua meillä on täällä pentu, hihii!

Tähtäimessä sisäsiisteys

Kasvattaja varoitteli, että sisäsiisteyden opettamiseen saattaa vierähtää pennun kanssa vuosikin. Olemme nyt parhaamme mukaan yrittäneet varustautua tähän koitokseen keräämällä mahdollisimman paljon sanomalehtiä pitkin kevättä. Niitä olemme haalineet kasaan ympäri Jyväskylää, mutta osan olemme tuoneet myös kotoamme.

Alhaalla kuva keräämisen tuloksesta, koska joskus sanat eivät vaan riitä kertomaan kaikkea:

Nyt vain toivotaan että nämä lehdet riittävät ainakin jonkun aikaa, sillä ihan heti tuohon kaappiin ei saa tungettua järkevästi yhtään lehteä!

Malttamatonta odotusta ilmassa

Meneillään toiseksi viimeinen koiraton päivä! Ylihuomenna lähdetään hakemaan meidän vauva kotiin Hazebadista.

Oon ollu vähintään viimeset kaksi viimeistä viikkoa ihan täysin intopinkeenä, joten päivät kuluu TOOOSII hitaasti. Maantaina-iltapäivällä tuntui, että tätä viikoa olisi mennyt jo monta päivää, mutta ei - oih ja voih. Hitaampaa viikkoa saa kyllä etsiä! Kaikki koiratarvikkeetkin on ollu hankittuna jo useamman viikon, eli siihenkään ei voi enää kuluttaa energiaansa. Viime viikonloppuna me myös pystytettiin pentuaitaus, vietiin matot varastoon, suojattiin sähköjohtoja ja siirrettiin siivousvälineet helposti saataville, että valmiustilassa ollaan!

Musta tuntuu että ihmisiä on alkanu huvittaa mun hehkutus pennun saamisesta. Äitiki kysy naureskellen puhelimessa, että millonkas varpajaisia vietetään. Yksi kaverikin ehdotti varpajaisten tapaan pennulle tassujaisia. Sisko puolestaan virkkoi puhelimessa, että sinähän ootat tuota pentua samalla tavalla ku toiset oottaa vauvaa. - Ja taitaa olla totta joka sana!

Mun kevät on tähän mennessä täyttyny aika täyspainoisesti opiskelusta. Oon koittanu saada kasaan suurimman osan mun kevään opinnoista nyt alkuvuodesta, että kerkeen sitten kans olla pennun kanssa ku se kotiutuu meille. Kerranhan se vain pentu on! Näinpä tähän mennessä joka päivä onkin ollut todella kiireinen, aina on ollut joka homma kaatumassa lähipäivinä niskaan, enkä oo paljon muuta kerenny aatellakaan kun opintoja. Aluksi aamupäivä yliopistolla ja sitten ilta tehden kouluhommia eteenpäin. Nyt tänään viimein sain sitten viimeisenkin homman kalenterista ulos, joten kalenteri on nyt täysin tyhjä ja peräti kaksi päivää etuajassa!

Toisaalta huono puoli tässä on se, että nyt ei ole juuri mitään muuta tekemistä kuin odottaa että pääsee pentua hakemaan... Että sori kaverit, voi olla että joudutte kuuntelemaan vielä hieman mun vinkumista ja malttamatonta odotusta, kunnes me viimein lauantaina päästään pentu hakemaan.

Mieleeni palautuu muistikuva tammikuulta. Silloin en osannut päättää kumpaa pelkään enemmän: a) en jaksa odottaa pentua kotiin tai b) en kerkeä tehdä kaikkia hommiani ennen pentua. Nyt on ainakin selvinnyt kumpi näistä "kauhuskenaarioista" lopulta toteutui...

Pieniä käsitöitä pennulle

Olen innostunut tekemään muutamia pikkujuttuja Aloralle ennen sen saapumista meille.


1. Riepu pennulle

• Tarvikkeet: kankaan jämiä aiemmin tekemistäni töistä, villalankaa ja ompelukone
• Tekniikat: isoäidin neliöiden virkkaaminen ja kankaiden yhdistäminen tilkkutäkiksi ompelukoneella. Lopuksi näiden yhdistäminen.

Harjoittelin tekemään isoäidin neliöitä, joita en ollut ikinä aiemmin virkannut. Päätin sitten tehdä näistä neliöistä ja lopuista olemassaolevistani kankaistani
ohuen rievun, jota isoäidinneliöt hieman pehmustavat. Kuvissa pehmuste molemmilta puolilta kuvattuna.

2. Koiran patja

• Tarvikkeet: vanha päiväpeitto (kirpparilta) ja vanha räsymatto (kirpparilta) sekä villalankaa
• Tekniikat: Käsin ompeleminen

Ostin kirpparilta vanhan päiväpeiton sekä vanhan maton halvalla.

Ompelin käsin päiväpeitosta tyynyliinan mallisen, ottaen mallia saumojen kanssa normaalista pienestä tyynyliinasta... 









 ....ja pujotin lopuksi maton päiväpeiton sisälle! Simppeli koiran patja on valmis. Päällinen on helppo puhdistaa, kun sen saa kokonaan irti ja voi pestä koneessa. Myös uusia päällisiä on helppo ja nopea tehdä tarvittaessa.

3. Talutushihna

• Tarvikkeet: villalankaa ja metalliklipsi
• Tekniikat: solmeilu

Solmeilin talutushihnan samalla tekniikalla millä solmeillaan ystävännauhoja. Tein sen suoraan kiinni metalliklipsiin, jonka irrotin käyttämättömästä avainnauhasta. Toivon, että klipsi on tarpeeksi kestävä pennun vetämiselle, päivittelen tästä kenties myöhemmin. Haastellinen osa tekemisessä oli vain kiinnipitämisrenksun tekeminen lopuksi. Lisäsin ämmän solmulla langanmäärää kahdella, jotta pystyin tekemään kaksi nyöriä vierekkäin.

Kaverini antoi hyvän pointin siitä, että Alora todennäköisesti saattaa nopeasti purra tämän hihnan poikki, mutta ei sen väliä, se on miestäni siihen asti kaunis! Heh.















4. Pentuaitaus

• Tarvikkeet: kompostikehikko, nippusiteitä ja johdon kiinnikkeitä (ja tarpeeksi vanha ja räihnäinen kirjahylly johon ne voi kiinnittää)

Rakensimme pentuaitauksen olohuoneeseen. Kiinnitimme kehikon osat toisiinsa nippusiteillä, sillä mukana tulleet kierteet, joilla kompostikehikko yleensä kootaan, näyttivät jotenki teräviltä ja repiviltä

Ajatuksenamme on, että pentu saisi aitauksesta sellaisen oman paikan, jonne on kiva mennä ja jonne sen voi turvallisesti jättää kun poistumme kotoa ja pentu jää yksin. Jos pentu ei kuitenkaan viihdy aitauksessa, makuuhuoneeseen saamme helposti turvallisen sähköjohdottoman tilan.

Kuppien paikka tulee jatkossakin olemaan tuossa paikassa, jossa ne ovat pentuaitauksessa, myös senkin jälkeen kun pentu kasvaa ulos aitauksen käytöstä. Aitauksen sisällä on myös petipaikka (jossa aiemmin esittelemäni riepukin saa olla käytössä!), missä pentu voi nukkua ollessaan aitauksessaan tai silloin päivisin kun oleilemme olohuoneessa ja aitauksen portti on auki.

Sivulla olevassa kuvassa:
Johdon kiinnikkeistä saimme aitaukseen portin, jonka voi avata päiviksi niin että Alora pääsee aitaukseen ja pois milloin haluaa.

Nimestä: Mistä pentumme nimi tulee?

Rekisterinimi: Hazebad Nije Rjut
Hazebad= Kennelin nimi
Nije= Emänsä Neelan mukaan annettu nimi, Nije on osa myös Neelan rekisterinimeä. Tämä on myös pentueen nimi, kaikilla pentueen pennuilla on tämä sama liite.
Rjut= Isän Rufuksen mukaan R-kirjaimella alkava. Myös tämä teema jatkuu koko pentueen läpi, sillä kaikkien pentujen nimi alkaa R:llä.

Pentueen nimet ovat frisialaisia nimiä.

Kutsumanimi: Alora
Nimi on löydetty netistä nimipalstalta. Alunperin kyseessä on ihmisen nimi. Mielestäni se kuulostaa myös suomeksi ääneen sanottuna kauniilta ja on tarpeeksi lyhyt koiran nimeksi. Nimi on alunperin afrikkalainen ja Bantun kielessä, Botswanassa se tarkoittaa "Unelmani." (Jota tämä pentu siis todellakin on!)

Meidän pentu on siis hyvin monikansallinen: isä on suomalainen, emä hollantilainen, rekisterinimi frisialainen ja kutsumanimi afrikkalainen.

Tapahtumat kevääseen 2012 mennessä

Lapsuus: Muistan halunneeni koiran niin kauan kuin muistan. Isä ei kuitenkaan pitänyt yhtään ajatuksesta. Meille hankitiin kotiin kissoja ikään kuin ”koiran korvikkeeksi”, mutta nekään eivät riittäneet poistamaan haavetta. Vanhemmat lohduttivat minua ja sisartani: ”Aikuisena voitte hankkia niin monta koiraa kun haluatte”, vaikka he lisäsivät myös: ”siihen mennessä olette jo luultavasti muuttaneet mieltänne…”

Koirakuume tuntui iskevän aina uudestaan useita kertoja, ja aina kun annoin ajatukselle toivoa, se oikein levisi käsiin. Yritin aina vain väkipakolla unohtaa haaveen koirasta, tai ainakin siirtää sen sivuun. Toisaalta jälkeenpäin ajatellen on kuitenkin hyvä, etten saanut heti tahtoani läpi, vaan sain rauhassa kypsytellä ajatusta ja kasvaa. Koira on kuitenkin ollut haaveissani käytännössä katsoen ”aina.”

Kiertelin koiranomistaja-ystävieni kanssa jonkin verran katsomassa agility-kisoja, sekä match showta, näyttelyitä ja junior handleria. Olin harmissani, ettei itselläni ollut harrastuskaveria. Pääsin kuitenkin itsekin ruhtinaallisesti kerran kehään näyttämään ystäväni corgia.

Vuosi 2010: Jälleen yhden koirakuumeen kourissa (?) etsiskelin ympäri internettiä itseäni miellyttävää koirarotua. Törmäsin stabyhouniin jollain sivustolla ja kiinnostun. Petyin nähdessäni rodun Youtube-videolla kymmenen harvinaisemman rodun joukossa. Liityin kuitenkin suomalaiselle stabyhoun-keskustelupalstalle ja otin sitä kautta selvää lisää rodusta. Tilasin netistä englanninkielisen oppaan stabyhoun-rodusta. Katselin suomalaisia kasvattajia ja soitin Hazebadin Annelle sekä kyselin lisää rodusta.

Stabyhounissa minua alkoi miellyttää sen sopiva koko ja monipuolisuus erilaisiin käyttötarkoituksiin. Myös sen ulkonäkö on kiehtova ja erilainen. (Avomieheni myöhemmin kuvaili tätä suurin piitein seuraavilla sanoilla: ”Stabien väritys on vähän samanlainen kuin lehmien, eli onhan se täysin että Anu juuri näihin ihastuu kun on niiden lehmien kanssa kasvanut.”) Ajatus stabyhounista jää muhimaan. Syksyllä Jyväskylään muuton jälkeen pääsen näkemään yhden rodun edustajista vilaukselta kaupungissa.

Elokuun 2011 puoliväli: Hazebad ilmoittaa kotisivuillaan pentusuunnitelmista jouluksi. Kotitilanteemme on sopiva pennun ottamiselle. Soitan kenneliin ja jätän pentuvarauksen Beilan pennusta. Syksyn mittaan kierrämme vielä muutamassa näyttelyssä katsomassa olisiko stabyhouneja ilmestynyt paikalle, mutta emme pääse kertaakaan näkemään niitä.

Syyskuun 2011 puoliväli: Saamme Hazebadista tiedon, että Beilan astutus ei ole onnistunut. Toiveet joulupennusta murenevat ja jäämme odottamaan seuraavaa astutusta keväälle. Sovimme kuitenkin menevämme käymään Hazebadissa tutustumassa koiriin ja kenneliin, jotta saan viimein näytettyä miehellekin mille rodulle olen menettänyt sydämeni.

Lokakuun 2011 alku: Käymme Hazebadissa tutustumassa.

Marraskuu 2011: Käymme Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Pääsemme vihdoin näkemään stabyhouneja näyttely-ympäristössä sekä useita erilaisia stabeja yhtä aikaa.

28.12.2011: Hazebadista soitetaan. Neelalle ja Rufukselle on syntymässä yllätyspentuja muutaman viikon sisällä. Anne kysellee olemmeko kiinnostuneita. Mietimme muutaman päivän ajan.

30.12.2011: Olemme olleet hieman huolestuneita rekisteröintimahdollisuudesta, mutta kun meille selviää, ettei mahdollisella EJ-rekisteröimisellä ole vaikutusta harrastusmahdollisuuksiin, pennun hankinta alkaa varmistua. Jalostussuunnitelmia meillä ei muutenkaan ollut, joten myöskään mahdollisella jalostuskiellolla ei ole meille suurta merkitystä. Keväällä meillä olisi sopiva väli ottaa pentu. Tänä päivänä, 20-vuotissyntymäpäivänäni kunniaksi, varmistan Hazebadiin varaavamme Neelan pennun. Samana päivänä pennut syntyvät. Pentueessa on yhteensä viisi pentua: kaksi narttua ja kolme urosta.

2.1.2012: Toivomme narttupentua. Katselemme sydän sykkyrällä vastasyntyneiden pentujen kuvia. On hienoa ajatella, että joku pennuista voisi olla meidän.

5.1.2012: Hazebadista varmistetaan, että meille on tulossa toinen narttupennuista. Tätä myöten asia alkaa olla selvä: saamme tänä keväänä pennun! Pentukuume kasvaa päivä päivältä, ja tuskin maltan pysyä housuissani odottaen milloin pääsemme katsomaan pentuja. Aloitan jo hurjalla tohinalla koiratavaroiden keräämisen. Välillä on vaikea uskoa, että pennut ovat vain muutamia päiviä vanhoja!

11.1.2012: Hazebadista saamme tiedon, että meidän pennun rekisterinimeksi tulee Hazebad Nije Rjut. 

18.1.2012: Pentujen isä Rufus täyttää vuoden ja käy lonkkakuvauksessa.

20.1.2012: Käymme katsomassa kennelissä pian kolme viikkoa vanhoja pentuja. Ne ovat niin pieniä, että tuntuu että uskaltaako niihin edes koskea. 

2.2.2012: Rufuksen lonkkakuvauslausunnon tulos saapuu ja lonkat ovat A/A ja kyynärpäät 0/0. Pennut voidaan rekisteröidä FI-rekisteriin!

10.2.2012: Käymme katsomassa pentuja uudelleen. Niiden ikä jo on tuplaantunut viime kerrasta. Ihastumme tummempaan narttupentuun ja jätämme toivomuksen siitä meidän pennuksi.

11.2.2012: Toisen narttupennun varaaja on toivonut eri pentua kuin me, joten varmistuu että saamme juuri toivomamme pennun.

Tässä muutama kuva meidän pennusta:

 Kuvat: Anne Leppänen, Hazebad