Uusia asioita pennun kanssa

Eilen iltapäivällä kävimme pennun kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemassa. Se seurasi nätisti meitä joka paikkaan, eikä uskaltautunut kauas.

Illalla kävin viemässä roskapussin Aloran unien aikana, ja Jere kertoi, että se oli herännyt ja kovasti yrittänyt etsiä minua asunnosta ja vinkunutkin hieman. Tämä ei kuulostanut kovin hyvältä, sillä tiesin joutuvani käymään tänään aamulla yliopistolla pakollisen puolentoista tunnin mutkan.

Aamulla taktiikkani oli viedä pentu heti seitsemältä pihalle, juoda kahvit, leikkiä pennun kanssa ja ruokkia se. (Näin kahden aamun kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että Aloralla on eniten virtaa aamulla ja ruokakin maistuu silloin parhaiten.) Tänään aamulla pennulla oli taas virtaa kuin pienessä veturissa! Kävästiin sitten pihalla riehumassa, ja hienosti Alora teki tarpeensakin sinne valtavien kehujen saattamana. Muiden suunnitelmien toteutuksen jälkeen pentu olikin ennen kahdeksaa jo väsähtänyt sen verran, että se alkoi nukkumaan Jeren jalkojen juureen. Yritin olla tekemättä lähdöstäni mitään numeroa, vaikka tuntui niin oudolta yhtäkkiä lähteä koiravauvan luota pois.

Kun tulin puolentoista tunnin kuluttua, Jere kertoi Aloran käyttäytyneen hienosti, eikä se ollut itkenytkään yhtään. He olivat nukkuneet ja leikkineet sillä välin kun olin poissa.

Joka tapauksessa, eilisestä viisastuneena päätimme, että on aika aloittaa yksinoloharjoitukset, kun yhdenkin ihmisen häviäminen näyttää aluksi olevan pennulle outoa. Vielä on kaksi viikkoa aikaa oppia kunnolla yksinolo, ennen kuin se oikea arki alkaa, mutta tuskinpa tässä silti on aikaa hukattavaksi, hehe. Pentuaitaus on ollut koko ajan pystyssä, ja kuten olen kirjoittanut, se näytti ensimmäisenä päivänä olevan Aloralle oikea turvakeidas. Eilisestä eteenpäin Alora on kuitenkin nähtävästi kokenut mieluisammaksi tulla nukkumaan sohvan edustalle (tai sen alle...) meidän olinpaikkamme viereen.

Niinpä aloitimme tänään tekemään Aloralle kivemman paikan pentuaitauksesta. Menimme sinne Aloran kanssa pikkusen katselemaan leluja, kun se oli jo vähän väsähtänyt. Istuskelin sen vieressä kunnes se nukahti ja päästimme sen pois rauhallisen käytöksen aikana sen herättyä. Toistimme aitauksessa olon muutaman minuutin mittaisena myös illalla. Lähipäivinä toivottavasti muistamme nostaa sen aitaukseen usein ja keksiä sinne jotain pientä kivaa tekemistä. Tälläkin hetkellä pakastimessa odottelee jauhelihalla maustettu kong-lelu tälläista tulevaa hetkeä varten ;)

Ylipäätään Alora tuntuu ottaneen lelut loistavasti vastaan. Niitä on kiva pureskella ja kanniskella ympäriinsä. Ja voi että, jos lelusta lähtee jokin ääni! Näyttää että Alora on (toistaiseksi?) jopa kiinnostuneempi leluista kuin ruokapalkkioista. Ruokakin tosin kiinnostaa, mutta vingahtava lelu saa Aloran heti häntä heiluen singahtamaan äänen lähdettä kohti, todella kätevä herättelykeino siis! Hauska nähdä mihin päädytään koulutusmotivaattorina sitten tulevaisuudessa.

Muita uusia asioita on ollut pillin ottaminen käyttöön ennen ruokailua (jonka toivottavasti saamme myöhemmin siirrettyä luoksetulo-kutsuksi myös ulos) sekä kynsien leikkauksen harjoitelu, joka tosin taisi olla meille omistajille uudempaa kuin Aloralle.

Ulkona pennusta on tullut pikku hiljaa paljon rohkeampi. Eilen se seuraili meitä pihalla koko meidän siellä oloajan, mutta tänään se jättäytyi jo aika kauas ihan rentoutuneena.

Suunnitteilla näillä päiville meillä on reissu eläinkauppaan Aloran kanssa. Ajateltiin käydä ostamassa lisää ruokaa ja sovittelemassa pantoja. Ja onhan se tietysti myös ihan loistava sosiaalistamistavoite pennulle, kiva käydä vähän tutustumassa muuallakin tästä nykyisestä lähipiiristä ja totutella uusiin paikkoihin ja ihmeisiin.