Alora nukkui melkein koko eilisen, ja oli muutenkin tosi rauhallinen. Leikin sen kanssa pienen hetken unien välissä, ja silloin kun hätä iski, se kävi pissalla määrätietoisesti lehden päälle kävellen.
Alora vietti koko eilisen oikeastaan olohuoneessa meidän kanssa. Vasta illalla veimme sen makkariin, missä sen on tarkoitus viettää meidän kanssa yöt. Ajattelimme, että leikkisimme sen kanssa hetken ja tutustuisimme rauhassa huoneeseen ennen nukkumista, mutta Alora olikin ilmeisesti hieman väsyneempi. Se ei ollut koko iltana ollut kiinnostunut menemään makkariin itsenäisesti tutustumaan, eikä se jaksanut edes tutustella siihen ollenkaan kun menimme sinne, vaan rullautui heti kerälle omalle paikalleen ja vaipui uneen samantien. Nukuin sängyssä Aloran vieressä ja roikutin kättäni Aloran pedissä. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, ettei se varmaan edes huomaa käteni läsnäoloa, joten nostin sen sänkyyn sieltä puutumasta.
Olimme olettaneet, että pentu itkisi koko ensimmäisen yön, joten olikin positiivinen yllätys ettei se oikeastaan pitänyt ääntä ollenkaan. Energiatankki täyttyi kuitenkin kuuden aikoihin, sillä silloin alkoi vikinä ja pyrkiminen sänkyyn. Palautin Aloran muutamia kertoja omaan vuoteeseen, ja kehuin kun se asettui sinne. Sitten laskin käteni takaisin petiin, ja silloin Alora rauhoittui uneen melkein samantien, kunhan se vain jotenkin sai koskettua kättäni.
Kahdeksan maissa loputkin varastot oli ilmeisesti täynnä, sillä Alora alkoi jälleen vikistä. Se ei enää rauhoittunut nukkumaan vaikka käteni oli pedissä, vaan se alkoi jäystää lelujaan (mitä hiljaista tekemistä ikinä keksitkään viihdykkeeksesi!) ja sitten repiä verhoja (voi ei! ei tälläista tekemistä!) Kielsin sitä isoon ääneen ja kehuin sitten kun se lopetti puuhansa. Odotin rauhallista hetkeä ja päätin sitten itsekin nousta, olinhan nukkunut jo melkein yhdeksän tuntia, kunnioitettava saavutus näin ensimmäiseksi yöksi pennun kanssa.
Aamulla join ihan rauhassa kahvit, ja leikin Aloran kanssa pikku hetken. Sitten annoin sille ruokaa (sain vinkin, ettei kannata ruokkia pentua ihan heti heräämisen jälkeen, koska silloin se oppii herättämään ihmiset saadakseen nopeammin ruokaa). Tänään ruoka maistui jo paremmin kuin eilen. Eilen Alora malttoi aivan hyvin odottaa kuppia maahan ja vain vähän haisteli sitä (ja söi ne jauhelihat sieltä...) mutta tänään se hyppi innoissaan kuppia kohti ja jouduin odottamaan muutaman hetken että se rauhoittui. Puolen tunnin päästä kupissa oli jäljellä vain muutama napunen. Syönnin jälkeen käytiin jälleen tarpeilla (jälleen lehtien päällä, ylitsevuotavat kehut tästä, nero pentu!) ja pian nukahdettiin uudestaan. Sen lempipaikka tänään on näköjään eilisestä poiketen sohvan alusta, jonne en edes uskonut sen pystyvän änkeytymään, mutta näköjään sekin on mahdollista.
Aamulla selvisi miksi Alora oli ollut eilen niin rauhallinen ja täydellinen pentu - se oli ollut vain väsynyt. Aamulla alkoikin sitten kieltäminen: johtoja ei pureskella, sohvan pohjaa ei pureskella, sohvan sivustaakaan ei pureskella... Muutenkin Alora oli paljon pirteämpi ja kolusi aamulla olohuoneen joka kolon tarkasti häntä heiluen. Eli terve pentu siis! ;) Ei kai tässä muuta kuin pentuelämä alkakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti