Lapsuus: Muistan halunneeni koiran niin kauan kuin muistan. Isä ei kuitenkaan pitänyt yhtään ajatuksesta. Meille hankitiin kotiin kissoja ikään kuin ”koiran korvikkeeksi”, mutta nekään eivät riittäneet poistamaan haavetta. Vanhemmat lohduttivat minua ja sisartani: ”Aikuisena voitte hankkia niin monta koiraa kun haluatte”, vaikka he lisäsivät myös: ”siihen mennessä olette jo luultavasti muuttaneet mieltänne…”
Koirakuume tuntui iskevän aina uudestaan useita kertoja, ja aina kun annoin ajatukselle toivoa, se oikein levisi käsiin. Yritin aina vain väkipakolla unohtaa haaveen koirasta, tai ainakin siirtää sen sivuun. Toisaalta jälkeenpäin ajatellen on kuitenkin hyvä, etten saanut heti tahtoani läpi, vaan sain rauhassa kypsytellä ajatusta ja kasvaa. Koira on kuitenkin ollut haaveissani käytännössä katsoen ”aina.”
Kiertelin koiranomistaja-ystävieni kanssa jonkin verran katsomassa agility-kisoja, sekä match showta, näyttelyitä ja junior handleria. Olin harmissani, ettei itselläni ollut harrastuskaveria. Pääsin kuitenkin itsekin ruhtinaallisesti kerran kehään näyttämään ystäväni corgia.
Vuosi 2010: Jälleen yhden koirakuumeen kourissa (?) etsiskelin ympäri internettiä itseäni miellyttävää koirarotua. Törmäsin stabyhouniin jollain sivustolla ja kiinnostun. Petyin nähdessäni rodun Youtube-videolla kymmenen harvinaisemman rodun joukossa. Liityin kuitenkin suomalaiselle stabyhoun-keskustelupalstalle ja otin sitä kautta selvää lisää rodusta. Tilasin netistä englanninkielisen oppaan stabyhoun-rodusta. Katselin suomalaisia kasvattajia ja soitin Hazebadin Annelle sekä kyselin lisää rodusta.
Stabyhounissa minua alkoi miellyttää sen sopiva koko ja monipuolisuus erilaisiin käyttötarkoituksiin. Myös sen ulkonäkö on kiehtova ja erilainen. (Avomieheni myöhemmin kuvaili tätä suurin piitein seuraavilla sanoilla: ”Stabien väritys on vähän samanlainen kuin lehmien, eli onhan se täysin että Anu juuri näihin ihastuu kun on niiden lehmien kanssa kasvanut.”) Ajatus stabyhounista jää muhimaan. Syksyllä Jyväskylään muuton jälkeen pääsen näkemään yhden rodun edustajista vilaukselta kaupungissa.
Elokuun 2011 puoliväli: Hazebad ilmoittaa kotisivuillaan pentusuunnitelmista jouluksi. Kotitilanteemme on sopiva pennun ottamiselle. Soitan kenneliin ja jätän pentuvarauksen Beilan pennusta. Syksyn mittaan kierrämme vielä muutamassa näyttelyssä katsomassa olisiko stabyhouneja ilmestynyt paikalle, mutta emme pääse kertaakaan näkemään niitä.
Syyskuun 2011 puoliväli: Saamme Hazebadista tiedon, että Beilan astutus ei ole onnistunut. Toiveet joulupennusta murenevat ja jäämme odottamaan seuraavaa astutusta keväälle. Sovimme kuitenkin menevämme käymään Hazebadissa tutustumassa koiriin ja kenneliin, jotta saan viimein näytettyä miehellekin mille rodulle olen menettänyt sydämeni.
Lokakuun 2011 alku: Käymme Hazebadissa tutustumassa.
Marraskuu 2011: Käymme Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Pääsemme vihdoin näkemään stabyhouneja näyttely-ympäristössä sekä useita erilaisia stabeja yhtä aikaa.
28.12.2011: Hazebadista soitetaan. Neelalle ja Rufukselle on syntymässä yllätyspentuja muutaman viikon sisällä. Anne kysellee olemmeko kiinnostuneita. Mietimme muutaman päivän ajan.
30.12.2011: Olemme olleet hieman huolestuneita rekisteröintimahdollisuudesta, mutta kun meille selviää, ettei mahdollisella EJ-rekisteröimisellä ole vaikutusta harrastusmahdollisuuksiin, pennun hankinta alkaa varmistua. Jalostussuunnitelmia meillä ei muutenkaan ollut, joten myöskään mahdollisella jalostuskiellolla ei ole meille suurta merkitystä. Keväällä meillä olisi sopiva väli ottaa pentu. Tänä päivänä, 20-vuotissyntymäpäivänäni kunniaksi, varmistan Hazebadiin varaavamme Neelan pennun. Samana päivänä pennut syntyvät. Pentueessa on yhteensä viisi pentua: kaksi narttua ja kolme urosta.
2.1.2012: Toivomme narttupentua. Katselemme sydän sykkyrällä vastasyntyneiden pentujen kuvia. On hienoa ajatella, että joku pennuista voisi olla meidän.
5.1.2012: Hazebadista varmistetaan, että meille on tulossa toinen narttupennuista. Tätä myöten asia alkaa olla selvä: saamme tänä keväänä pennun! Pentukuume kasvaa päivä päivältä, ja tuskin maltan pysyä housuissani odottaen milloin pääsemme katsomaan pentuja. Aloitan jo hurjalla tohinalla koiratavaroiden keräämisen. Välillä on vaikea uskoa, että pennut ovat vain muutamia päiviä vanhoja!
11.1.2012: Hazebadista saamme tiedon, että meidän pennun rekisterinimeksi tulee Hazebad Nije Rjut.
18.1.2012: Pentujen isä Rufus täyttää vuoden ja käy lonkkakuvauksessa.
20.1.2012: Käymme katsomassa kennelissä pian kolme viikkoa vanhoja pentuja. Ne ovat niin pieniä, että tuntuu että uskaltaako niihin edes koskea.
10.2.2012: Käymme katsomassa pentuja uudelleen. Niiden ikä jo on tuplaantunut viime kerrasta. Ihastumme tummempaan narttupentuun ja jätämme toivomuksen siitä meidän pennuksi.
11.2.2012: Toisen narttupennun varaaja on toivonut eri pentua kuin me, joten varmistuu että saamme juuri toivomamme pennun.
Tässä muutama kuva meidän pennusta:
Kuvat: Anne Leppänen, Hazebad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti