Tänään alkoi Aloran pentukoulu. Kyllä vain, ihan pentukoulu, jossa on tarkoitus oikeen oppia asioita. Olin tentissä vielä tunti ennen pentukoulun alkua ja jännitin miten edes ehdimme sinne, mutta olin onneksi ripeä tenttijä ja ehdimme hyvin. Pentukoulun osallistujien joukosta löytyi myös Aloralle tuttu naama: samainen cockerspanieli, joka nuoli Aloran huulia ensimmäisellä kerrallamme pentujen leikkikoulussa. Cockeri on kyllä kasvanut ihan hurjasti, mutta oma koiravauva tuntuu pysyneen samankokoisena ;)
Olin jännittänyt etukäteen sitä miten Alora ottaa kontaktia, kun muu ympäristö ja muut koirat ovat niin kiinnostavia. Aluksi saimmekin nähdä vilauksia hihnassa vetävästä ja rimpuilevasta Alorasta, mutta onneksi kurssi aloitettiin kontaktiharjoituksilla, jotka todella kyllä tulivat kohdallamme tarpeeseen. Alora oivalsi nopeasti kontaktiharjoitusten jujun, sillä olemme harjoitelleet kotosalla myös lähes samalla tavalla. Neitokainen tuntui kuitenkin kyllästyvän nopeasti saman harjoituksen toistoon, eikä sitä voi siitä syyttää, toinen on niin pieni vielä. Pidimme aina tauon muutaman toiston jälkeen. Myös muilla koirakoilla oli aluksi ongelmia kontaktin kanssa, joten emme olleet ainoita. Ylipäätään kurssin vetäjä määritteli kurssin suurimmaksi tavoitteeksi kontaktin, joka sopii meille paremmin kuin hyvin. Eli olin siis jännittänyt täysin turhaan! Olin myös ajatellut, ettei Alora välttämättä suostu syömään mitään, kun sen ruokahalu tuntuu katoavan nopeasti uusissa tilanteissa. Lihapullat kuitenkin kelpasivat koko ajan sitä paremmin, mitä paremmin Alora tuntui tilanteessa rentoutuvan.
Seuraavaksi harjoiteltiin istumista, joka onnistui Aloralla hyvin niin kauan kunnes kurssin ohjaaja tuli aivan meidän viereemme seuraamaan. Ilmeisesti ohjaaja olisi ollut paljon kiinnostavampi tavoittelun kohde kuin lihapullan palanen. Muutaman hetken jälkeen Alora kuitenkin tottui vieressä seuraavaan ohjaajaan ja alkoi totella istumiskäskyä. Lisäksi tänään kurssilla harjoiteltiin luoksetuloa, joka tosin ei toiminut aivan yhtä nätisti kuin kotona. Aloran hihna oli luoksetulon aikana kurssin ohjaajalla, joten Alora oli hieman ihmeissään siitä. Myös pilli luoksetulon käskynä olisi saattanut toimia Aloralle paremmin kuin itse "tänne"-sana.
Josta mieleeni tuleekin kertoa, että olemme harjoitelleet luoksetuloa pillillä myös ulkona: viheltäessäni pilliin ulkona Alora juoksi innoissaan luokse. Mukanani oli pakasterasiasta osa yhdestä Aloran ateriasta, jonka annoin palkinnoksi luoksetulosta. Olemme toistaneet pilliharjoituksen ulkona nyt kolme kertaa ja tästä on hyvä jatkaa.
Ohjaaja katsoi nyt ensimmäisellä kurssikerrallamme myös Aloran hampaat ja ihan lopuksi tehtiin rauhoittumisharjoitus. Kotiläksyksi saimme harjoitella vielä kontaktia, istumista, rauhoittumista ja luoksetuloa. Niitä olisimme tosin varmaan harjoitelleet muutenkin, mutta toteutukseen saimme uusia ideoita ja ehkä ripauksen rohkeutta harjoitella vähän vilkkaammillakin paikoilla.
Olin kyllä hurjan ylpeä Alorasta kurssilla! Eihän se täydellisesti käyttäytynyt, mutta en todellakaan ollut sellaista odottanutkaan. Seuraavaa kurssikertaa odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti