Viimeisimmät kuulumiset

Huh, on mennyt jo viikko viimeisimmästä päivityksestä! Arvasin, että siirryn jossain vaiheessa hyvin säännöllisen epäsäännölliseen blogin päivittämiseen, mutta tässäpäs tulee nyt asiaa kerralla koko viikolta! Viikossa on ehtinyt tapahtua kyllä jo niin paljon, etten varmaan enää kaikkea edes muista... No ainakin tärkeimmät ;)

Viime sunnuntaina päätimme virkistäytyä koiran elämästä hieman talon ulkopuolellekin ja kävimme elokuvissa. Kuvittelimme Aloran yksinolon menneen hyvin, sillä se jäi tänne ihan rauhassa ja kun tulimme takaisin, kuuntelimme käytävässä muutamia kymmeniä sekunteja ja täällä oli hiljaista, sitten vasta tulimme sisään. Tiesimme kyllä, ettei Alora ollut kuitenkaan ihan täysin rentoutunut, sillä se oli heti ovella vastassa, kun avasimme oven. Se oli kuitenkin tällä kertaa yksinollessaan koskenut jättämiimme possunkorviin ja kongiin, jotka se on yleensä jättänyt rauhaan. Kuvittelimme siis etenevämme yksinolon kanssa... Kunnes maanantaina saimme naapureilta palautetta, että Alora oli haukkunut monta tuntia sunnuntaina yksin! Järkytyimme, sillä olimme kuvitelleet Aloran olleen kuitenkin hiljaa. On totta, ettei omistaja voi tietää miten koira käyttäytyy, kun on itse poissa. Ajattelin, että siitä olisi joku selkeä merkki olemassa, mutta ei ilmeisesti.

Otimme naapurien ilmoituksen sen vaatimalla vakavuudella, joten meidän koko viime viikko onkin mennyt sitten yksinoloa seuraillessa ja lisäharjoitellessa. Hankin muunmuassa läppäriini ohjelman, jolla pystyy nauhoittamaan huoneen tapahtumia sillä aikaa kun olemme poissa. Tietokone nauhoittaa sekä ääntä että kuvan. Halusin kovasti tietää, mitä täällä oikeasti tapahtuu sillä aikaa kun olemme poissa, ja kuinka kauan meidän lähtömme jälkeen haukkuminen alkaa.

Olen nyt kuvannut huonetta yhteensä noin viiden tunnin edestä, eikä Alora oli haukahtanut sinä aikana kuin pari satunnaista kertaa. Uskon siis edelleen suuntamme olevan oikea. Toivon nyt, että se sunnuntain haukkuminen oli  poikkeustilanne. Ja eiväthän naapuritkaan voi tietää niinä kertoina, kun Alora on täällä rauhassa, että se on yksin. Emme ole kuitenkaan ottaneet mitään riskejä, vaan olemme harjoitelleet entistä tiiviimmin.

Kuvaamilleni videoille on tallentunut enemmän Aloran hauskoja tempauksia kuin itse haukkumista tai panikoimista. Ajattelinkin koota näistä hauskoista pätkistä pienen videon, ehkä saan sen jossain välissä laitettua tänne blogiinkin ;)

Nyt siirrytään sitten sivuasioihin yksinoloharjoitusten parista...

Tiistaiaamuna leikkasin Aloran kynsiä, kun tulin ajatelleeksi että kynsienleikkaus olisi helpompaa jos lyhentäisin tassukarvoja. Kun leikkasin tassukarvoja keittiösaksilla, tulin ajatelleeksi, että se olisi helpompaa jos minulla olisi pienemmät sakset. Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä jokin muukin on ajatellut tätä ongelmaa. Siispä lähdin Mustiin & Mirriin.- Ja näin kätevästi pääsin kynsienleikkauksesta M&M:ään ostostelemaan 70 eurolla. On se kumma, kun niitä tarpeita tulikin yhtäkkiä lisää kun pääsin sinne asti! Ostin muun muassa Aloralle haisunäätä-lelun. Liitteenä kuva Alorasta haisunäädän kanssa. Lelu löi kyllä heti tiensä Aloran sydämeen!

Keskiviikkona ja torstaina meillä ei tainnut olla muuta elämää kuin yksinoloharjoitukset. Molemmilta päiviltä saatiin kannustavaa ja täysin hiljaista yksinolomateriaalia poissaollessamme. Videoiden perusteella Alora on eniten hermostunut, kun lähdöstämme on kulunut 20-30 minuuttia, hmm...

Perjantaina käytiin rokotuksilla. Kun nostin Aloran pöydälle, se halusi välittömästi tehdä lähempää tuttavuutta lääkärin kanssa. Lääkärin ensimmäinen kommentti Alorasta olikin: "onpas sosiaalisen oloinen pentu!" Lääkäri teki nopean terveystarkastuksen ja totesi kaiken olevan kunnossa. Sitten oli itse rokotuksen vuoro. Lääkäri mietti ääneen, että josko me saataisiin pentua hieman harhautettua, otti isosta purkista kaksi koirankeksiä ja laittoi ne pöydälle Aloran eteen. Ajattelin yhtää aikaa, ettei ne kaksi keksiä riitä mihinkään tai Aloralle ei edes maistu ruoka, ruokahalu kun tuntuu katoavan niin nopeasti. Mutta ehei, Alora napsasi heti keksin suuhunsa ja sen pureskellessa piikki olikin kätevästi pistetty. - Ja näin koko käynti oli ohi noin kymmenessä minuutissa ja minäkin kyselin vaan hölmistyneenä ovella: "tässäkö se nyt jo oli?" Hassua, että reissu kävi niin nopeasti, olin kuullut kaikenmoisia kauhutarinoita. Mutta hyvä, että saatiin nyt positiivinen kokemus eläinlääkäristäkin Aloran sosiaalistamispakkiin!

Perjantai-iltana olisi ollut viimeinen mahdollisuutemme leikkikouluun, mutta päätimme sitten olla menemättä rokotuksen takia. Alora ei kuitenkaan illalla näyttänyt saaneen mitään oireita rokotuksesta, vaan sillä oli ihan normaaliin tapaan virtaa ja kunnon iltavilli, joten tuskin olisi ollut pahitteeksi vaikka olisimme menneetkin.

Perjantaina Aloralla jäi siis väliin mahdollisuus leikkiä muiden kanssa. No, sitten tuli lauantai. Olin kutsunut kaksi kaveriani kylään, toinen Aloralle entuudestaan tuttu ja toinen vieras ihminen. Tällä Aloralle vieraalla ihmisellä sattuu olemaan 8 kuukauden ikäinen, pienikokoinen urospentu, joka sai myös kutsun Aloran leikkivieraaksi. Aluksi Alora oli tapansa mukaisesti hyvin varautunut ja suorastaan pelkäsi vierasta pentua. Meistä näytti, että energinen uros oli jopa liian aggressiivisesti Aloraa lähestyvä. No, siitä huolimatta ei mennyt kauaa, kun Alora oli taas oma itsensä ja innostui leikkimään vieraan pennun kanssa. Meistä oli niin hauskaa, kun Alora ja uros olivat periaatteessa samankokoisia, vaikka olivatkin ruumiinrakenteeltaan ihan erilaisia. Aluksi emme olisi kyllä uskoneet sitä, mutta Alora jaksoi leikkiä jopa kauemmin kuin uros! Heh, melkoinen energiapakkaus ilmeisesti tuo meidänkin neiti!


Ulkona ollessamme olen ottanut tavaksi käyttää kaikki mahdolliset ohitustilanteet hyväkseni. Jos satun näkemään, että jostain suunnasta on tulossa juoksija, pyöräilijä, lastenvaunut, koiran lenkittäjä tai joku muu liikkuja, voitte arvata mihin suuntaan jatkan matkaani, hehe. Olemme onnistuneesti ohittaneet jo useita kummallisia kulkupelejä, mutta autotie on kuitenkin Aloralle edelleen pelottava paikka.


Huomenna mennään Aloran kanssa taas kyläilemään. Ystäväni järjestää niin kutsutun "virkkuupiirin", jonne on tulossa muutamia kavereita ystäväpiiristä virkkaamaan, puhumaan, pelailemaan ja sen lisäksi tutustumaan Aloraan. Monet ovatkin jo oikein palaneet halusta tutustua Aloraan, mutta taidan olla liian huono kutsumaan ihmisiä kylään. No, onnistuuhan se näinkin! Samalla reissulla pääsemme kätevästi näkemään jälleen vieraita paikkoja ja ajelemaan hissillä, eli hukkareissu se ei voi olla missään nimessä! Huomenna siis sosiaalistamisen kannalta otettava päivä ;)

Muita kuulumisia lyhyesti: Aloralle on alkanut tulla hurjasti mustia pilkkuja! Vastakarvaan silittäessä ei löydy paljon alueita, joissa ei ei olisi jossain alla näkyvissä mustaa pilkkua. Toisinsanoen alan viimein uskoa, että meidänkin koira on musta ;)

Alla olevista kuvista näkyy Aloran "valkoista" pilkullista kaulaa.

Ja vielä lopuksi... Vesikupin loiskuttaminen on jatkunut samaan malliin.