Aloran blogi: Vapun vietossa

Esittelisin tässä teille mun uusia alahampaita!

Mitäs meille tällä hetkellä kuuluu? Hui, kun aika on taas kulunut niin paljon, etten enää edes muista mitä kaikkea on tapahtunut. No, ehkä muistan ainakin jotain kertoa.

Kaikki Aloran etuhampaat sekä alhaalta että ylhäältä ovat nyt vaihtuneet! Ensimmäisessä kuvassa näkyy Aloran uusi alahammasrivi!

Koulutuspalkkio-ongelma ratkesi vaihtamalla makupalaa usein. Nyt ollaan treenailtu ulkonakin hieman muitakin perusasioita kuin pelkästään luoksetuloa pillistä! Jotkin käskyt ovat kuitenkin haasteellisia: Alora jostain syystä aluksi arasteli pihalla istumista, mutta nyt kun maa on sulanut, sekin on alkanut sujua. Maahanmenoa sen sijaan tyttö vieläkin usein arastelee.

Jännitin sisäsiisteyden sujumista lumen sulamisen jälkeen, mutta nyt kun lumi on melkein lähtenyt, en jännitä enää ollenkaan! Maassa olevat hajut on tytöstä niin kiinnostavia, että niiden haistelemisessa menee kyllä aikaa, mutta tarpeiden tekopaikat tuntuvat löytyvän yhtä helposti tai vielä helpommin kuin lumen aikana. Kyllä tästä vielä sisäsiisti tulee! Aina useammin tyttö jaksaa odottaa ulos asti tarpeiden tekoa, ja suurin osa päivän tarpeista tulee tehtyä nykyään ulos. Joskus tietysti saattaa jotain tulla sisällekin, mutta koko ajan parempaan päin! Olen miettinyt, että kesällä sisäsiisteys varmaan tulee ikään kuin itsestään, kun tulee oltua niin paljon joka tapauksessa ulkosalla.

Oliko täällä jotain makupalaa tarjolla?

Uusin Aloran tempaus on haukkuminen: Alora on ilmeisesti keksinyt oman äänensä lumon, sillä se haukkuu sekä rappukäytävän äänille että ulkona joillekin ihmisille, voi miten ärsyttävää! Tätä ollaan nyt lähdetty pikku hiljaa kitkemään pois. Eteisessä haukkuminen kyllä loppuu aina helposti kun menen itse oven ja Aloran väliin. - Joten jospa se pikku hiljaa lähtisi kokonaan pois. En ole varma, vartioiko Alora vai pelkääkö se vain kuuluvia ääniä.

Yksinolo on alkanut sujua nyt mainiosti: Naapureilta ei ole saatu enää palautetta liian äänekkäästä pennusta. Itse asiassa me olemme Jeren kanssa ihan varmoja, että Alora viettää nykyään kaikki yksinoloaikansa sängyllä nukkuen! (Sen kun ei ole lupa olla siinä silloin kun me olemme kotona.) Monesti sängyn narahdus kuuluu huoneesta jo ennen kuin olemme päässeet ulko-ovesta ulos. Kun tulemme takaisin, vastassa on uneliaan oloinen koira ja sänky on yleensä aika hyvin myllätty. (Alora tykkää "pehmentää" nukkumapaikkansa ennen kuin käy unille.)

Täällähän näkee ties miten kauas!

Vapun vietossa olimme jälleen kotiseudullamme. Siellä Alora sai juosta paljon vapaana (joka kyllä näkyy nyt kun tulimme takaisin Jyväskylään, kaikki hihnassa kulkemisen alkeetkin näyttää unohtuneen! Heh.) Alora näki vapaana metsää, peltoa ja pihoja. Meitä hieman jänskätti vapaanapito siinä mielessä, että tuttu ja turvallinen hätävara ja kaiken pelastaja kutsupilli jäi Jyväskylään, eikä Alora osaa luoksetuloa yhtä hienosti käskystä. Mutta hienosti Alora kuitenkin piti laumastaan huolen ja kääntyi vähän väliä katsomaan tuleeko ne muutkin mukana. Aina välillä me käänsimmekin suuntaa, että tytöllä oli jotain mistä huolehtia.

Ulkona haasteellisinta oli ehdottomasti Aloran saaminen ollenkaan sisälle. Nyt on ilmeisesti saavutettu se piste, että ulkona on kivempaa kuin sisällä, aluksi kun ulkona näytti olevan Aloralle hieman pelottavaa ja sitten sisälle tuleminen oli aina riemun paikka. Ulkona kyllä huomaa, että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa: lentäviä lehtiä, hiekkaa, ruohikkoa... Kaikki on Aloralle uutta ja hienoa!

Toivon kovasti, ettei Alora opi ulkona väistelemään pannan laittoa ja tulee vastaisuudessakin sisälle yhtä aikaa meidän kanssa. Siispä aloitimme nyt sitten ihan kunnolla pantaharjoitukset ulkona - kutsuin Aloran usein luokse, laitoin sille pannan ja hihnan palkintojen kera, otin ne sitten pois ja päästin sen uudestaan vapaaksi.

Lopuksi hieman kuvakokoelmaa vapun ajoista!