Lentävä lintukoira

Vauhti päällä!

Vasemmalla olevassa kuvassa se on todistettuna: Alorasta on tullut lentävä lintukoira näin kun kesä lähenee. Tai itse asiassa olen ylipäätään viime aikoina huomannut Alorassa seisovan lintukoiran piirteitä: kaiken maailman linnut ja lentävät perhoset sekä ampiaiset saavat tytön havahtumaan, katsomaan ja seisomaan paikalleen hetkeksi. Tai ainakin jotain sen tapaista. Sitten se yhtäkkiä hyppää eteenpäin kuin tykin kuula. Samaten saalistusviettiä kyllä löytyy: jokin kun liikkuu, pitäisi se saada kiinni!

Ruokailuista

Ruoan kanssa meillä on ollut viime aikoina hieman ongelmia. Alora on aina ennen syönyt ateriansa hyvällä ruokahalulla, mutta nyt yhtäkkiä ruoka ei näytä enää uppoavankaan samalla reippaudella. Kutsupillin teho alkoi häipyä samaa tahtia kuin ruokakupin tyhjentämisintokin - kun pilliin vihellettiin, ei Alora aloittanut syömistä pitkään aikaan sen jälkeen, eikä enää sitten yhdistänyt pilliä ruokaan, tai jos yhdisti niin ainakaan tämä ei ollut kovin positiivinen yhteys. Pillin vihellys ei näyttänyt enää merkitsevän Aloralle iloista luoksetuloa. Olimme vähän aikaa ihmeissämme ja aloimme sitten entistä useammin monipuolistaa ruokaa jauhelihalla, viilillä, tonnikalalla, piimällä... Milloin milläkin.

Nyt olen kuullut myös muiden kokemuksia nirsoista koirista. (En välttämättä sanoisi, että Alora on erityisen nirso, se vain kyllästyy.) Eräs nainen muun muassa sanoi myös tehneensä koiran kanssa niin, että koiran oli syötävä ruoka innokkaasti, muuten kuppi otettiin pois. Hän tosin itsekin sanoi, että tämä saattaisi olla pennun kanssa ikävää. Toisaalta reipas ruokailu ja ruuasta pitäminen olisivat kyllä edellytyksiä sille, että Alorasta voisi tulla helposti motivoitava harrastuskoira.

Ilmeisesti myös yksi vaihtoehto parantaa ruokahalua olisi hylätä kokonaan ruokakupista ruokkiminen: kaikki ruoka ansaittaisiin. Mietin kuitenkin tämän huonoja puolia: nyt Aloran sisäsiisteysrytmi on hurjan selkeä - menisikö se vaikeasti ennustettavaksi ja sisäsiisteydessä otettaisiin takapakkia? Kyselin myös koirakoulun ohjaajan mielipidettä, ja vastaus oli hyvin samankaltainen. Lisäksi hän muistutti siitä, ettei ole koirallekaan hyväksi jos ruokaa tiputellaan pitkin päivää ja suoli on koko ajan täydessä toiminnassa. Säännölliset ruokailut ovat aina parempia, jolloin kasvukin on tasaista. Kuulosti järkeen käyvältä. Hän myös vinkkasi, että jos haluaa antaa ansaitsemalla ruoan, turvottaa kerralla naput ja sitten treenaa niin että antaa palkinnoksi hienosta maahanmenosta vaikka koko kourallisen nameja jne, jolloin ruoka ansaitaan, mutta ruokarytmi pysyy silti yllä ja pentu saisi tasaisin välinajoin mahansa täyteen. Voisin harkita tätä vaihtoehtoa joskus lähitulevaisuudessa, mutta toistaiseksi tyydyn ruuan monipuolistamiseen, jotta kutsupillin teho ainakin palaisi.

Koirakoulun ohjaaja myös osasi piristää minua sanomalla, että usein nirsous kasvaa iän myötä. Hienoa, kiitos tästä! Tieto lisää ainakin tässä tapauksessa tuskaa, hehe. - Tosin joskus harvoin ruokahalu kuulemma myös paranee iän myötä, joten vielä on ehkä toivoa...

Jyväskylä 26.5.2012. pennut-PUN1 ja BIS4

Mätsäririntamalta

Mätsäririntamalla olemme taas saavuttaneet jotain uutta. Tavoitteenani oli saada joskus tämän vuoden aikana punainen nauha, ja eilen 26.5. saavutimme tämän tavoitteen Jyväskylässä Suomen Faaraokoirat ja Ibizanpodencot ry:n järjestämässä match showssa. Ja mikä hienointa, tuomari valitsi meidät vielä punaisen saaneista pennuista parhaimmiksi! Olin niin tyytyväinen, sillä ryhmämme oli mielestäni todella tasokas!

BIS-kehään mennessä Alora oli jälleen kerennyt menettää energinsa. Sijoituimme kuitenkin sijalle 4, josta olen hyvin tyytyväinen. Hieno päivä kaiken kaikkiaan, taitavia koiria ja hyvät palkinnot sijoittuneille. Erityisen iloinen olin siitä, että mätsäri järjestettiin sisätiloissa: Aloralla kun ei ole sisätilan tapahtumista vielä toistaiseksi juuri nimeksikään asti kokemusta.

Tänään kävimme pyörähtämässä uudelleen mätsäreissä. Kyseessä oli parkkihallissa, ylimmässä kerroksessa järjestetty mätsäri ja HUH kun siellä oli kuuma! Istuimme ennen kehän alkua Aloran kanssa kehän laidalla seuranamme vesikuppi joka tyhjentyi kiitettävästi noin minuutin välein. Kuumuus kyllä ihan selkeästi vaikutti Aloraan: namit kyllä maistuivat, mutta liikkuminen ei sujunut ollenkaan tavanomaisesti. Se oli sellaista raahautumista minun perässäni, pelkkää löntystelyä eikä ollenkaan iloista ja Aloran tapaista. Vielä "pahaksi onneksemme" (Hui, kun puhun näin, onpa minusta tullut kunnianhimoinen!) tuomari näytti kiinnittävän erityisen paljon huomiota liikkumiseen: kaikkia juoksutettiin paljon. Alorasta ei vain saanut tänään siinä suhteessa parasta ulos. Saimme punaisen nauhan, mutta emme sijoittuneet. Parasta päivässä oli kuitenkin ehdottomasti se, että pentujen tuomari oli mies (! JES, miehistä meillä on aivan liian vähän kokemusta!), ja hän käsitteli todella hyvin Aloraa. Mielestäni saimme myös loistavaa palautetta ja kivoja vinkkejä tulevaisuutta varten, joten iso kiitos hänelle!

Eilen pentukoulussa oli jostain syystä hurja osallistujakato, paikalla oli vain minä ja eräs toinen koirakko. Saimme sen vuoksi toivoa mitä haluaisimme käytävän läpi, ja koska me molemmat olimme kiinnostuneita näyttelyistä, koirankoulun ohjaaja piti meille lyhykäiset näyttelytreenit ja antoi hyviä vinkkejä. Saamamme vinkit olivat hyvin käyttökelpoisia erityisesti tuomarin tutkimisen ajaksi, Alora kun välillä haluaa pakitella pois tuomarin kosketusetäisyydeltä. Olen nyt kokeillut näitä vinkkejä eilisissä ja tämän päiväisissä mätsäreissä ja nyt pitäisi olla sitten valmis meidän "tosikoitokseen" Saksanseisojakerhon erikoisnäyttelyyn 16.6. Emme siis ole enää menossa ennen sitä mätsäreihin, ellen nyt sitten satu sopivasti jostain vielä bongaamaan mätsäreitä ennen sitä.

Odotan jo hyvin innolla tätä ihan oikeaa näyttelyä ja sitä mitä tuomarilla on sanottavaa Alorasta, mutta erityisesti odotan sitä että pääsee näkemään muitakin stabeja sekä Aloran kasvattajaa ensimmäisen kerran sen jälkeen kun Alora meille saapui!

Muita kuulumisia

Olen tainnut mainita täällä blogissa useaankin otteeseen Aloran autotie-pelosta. Olen pyrkinyt käydä kävelemässä autotien varressa pari kertaa viikossa lyhyen lenkin, että Alora pikku hiljaa tottuisi senkin ääniin. Pitkän aikaa näytti siltä, ettei se kauhu sieltä mihinkään kaikkoa, mutta tällä viikolla koimme läpimurron!

Kävelin normaalisti tien laidalle ja Alora alkoi pelätä tietä kyykkien vieressäni häntä koipien välissä. Seisahduin odottamaan. Muutaman minuutin jälkeen Alora alkoi rauhoittua ja tarjosin makupalaa. Olin niin iloinen kun makupala maistui! Aiemmin se on aina vain kääntänyt päänsä pois namia tarjottaessa, ja pitkän odotusajan jälkeen olen vain joutunut luovuttamaan kun se ei ole rauhoittunut. Nyt kuitenkin häntäkin tuli pian koipien välistä ja yhtäkkiä Alora oli kuin normaali oma itsensä! Se ei enää välittänyt autoista ja käveli rinnallani ihan siinä autotien vieressä nätisti kontaktissa. Tämä oli ehkä tähän mennessä koiranomistajuuteni hienoin hetki: pieninkään asia kun ei ole itsestäänselvyys pennun kanssa, niin tällasistakin asioista täytyy iloita. Muistakaa: sinnikkyys palkitaan! Tänään kävimme jälleen kävelemässä pienen matkan autotien viertä, eikä pelkoa juuri enää ollut. Mitä nyt välillä Alora yritti kiihdytellä nopeutta liikaa...

Ylipäätään tämä sama sinnikkyyden palkitseminen alkaa näkyä myös hihnakäytöksessä. Normaaleissa tilanteissa Alora kävelee nätisti vetämättä hihnassa. Suurimman osan ajasta olen hyvinkin tyytyväinen sen käytökseen. Nämä tilanteet on siis silloin, kun ei esimerkiksi yritä kävelyttää sitä tutun koiran kanssa rintarinnan... Silloin Aloran mielestä täytyy ryntäillä ja leikkiä, eikä niinkään kävellä nätisti niin kuin omistaja haluaisi. Mutta yleisesti ottaen: hyvältä näyttää! Eilisissä mätsäreissäkin tuomari kehui, että pentuhan seuraa niin nätisti että sitä on ilo vain katsella.

Näinä päivinä meidän pitäisi alkaa pakata Jyväskylän elämää autoon ja lähteä siirtymään maaseudun rauhaan. Siellä Alora pääseekin sitten taas kirmailemaan sydämensä kyllyydestä vapaana ja todennäköisesti unohtaa myös kaikki hihnakäytöksen alkeetkin.

Lopuksi vielä kuva meidän kirjanhyllyn päällisestä. Mielestäni aika hyvä kokoelma alle 5-kuukauden ikäiselle pennulle:

 

Palkintokokelma (Kultaköynnöksen taimi ei liity tapaukseen.)