Hui, Alora on jo 16 viikon ikäinen! Takanapäin alkaa olla päivät, jolloin Aloralla oli samanlainen hymy kun ekaluokkalaisilla koulukuvissa: etuhampaiden paikalla vain kolot. Olen aivan hämmästynyt miten nopeasti ne uudet hampaat tuolta pukkaavat, kun entiset tippuvat pois. Yhtenä päivänä huomaat heiluvan hampaan, toisena siinä on hampaaton kolo ja kolmantena hammas näkyy selvästi ja yhtäkkiä se onkin jo maitohampaan mittainen. Ainakin siltä minusta tuntuu, heh. Odottelemme jo innolla loppujenkin hampaiden vaihtumista ja sitä että Alora toivottavasti silloin viimein jättää sängyn kulman rauhaan. Alora yleensä jättää kulman rauhaan aina vähäksi aikaa, joten olen huokaissut helpotuksesta useita kertoja, mutta Alora näyttää aina palaavaan samaan vanhaan pahojen tapojen paikkaan.
Perjantaina käytiin ottamassa viimein tehosterokotus ja nyt on siis käynnistynyt meidän viimeiset kaksi pumpulissa elettävää viikkoa, sitten mennään eikä meinata! Tällä kertaa rokotus ei käynyt aivan yhtä kivuttomasti kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka tälläkin kertaa Alora mussutteli keksejä pöydällä. Alora sai keksit pureskeltua niin nopeasti, että huomasi pistoksen ja piikin niskassa, josta se hätääntyi hieman. Pistoksen jälkeen pistoskohtaa näytti kutittavan kovasti ja Alora rapsutteli pistoskohtaa aluksi kovastikin, mutta nopeasti kohta näytti onneksi jättävän Aloran rauhaan. Aloralla ei kuitenkaan tullut rokotteesta huono olo, olen kuullut useilla käyneen niin tämän kolmoisrokotteen jälkeen. Nyt rokotuksen ottamisen jälkeen suunnitelmissa olisi mennä heti kahden viikon päästä Aloran ensimmäiseen match showhun. Hauska nähdä, miten tuon meidän pienen hulivilin kanssa käy! Meillä on nimittäin ollut ongelmia saada kontaktia kodin ulkopuolella. Aloran mielenkiinto kaikkeen ulkona kulkevaan on viime aikoina vain kasvanut kohisten!
Pentukoulussa tiistaina koirakoulun opettaja huomasi Aloran vaikeuden kiinnostua makupaloista ja ehdotti meille kanasuikaleita palkinnoksi. Olemme nyt koittamassa sitä, ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Alora näyttää kuitenkin kyllästyvän nopeasti samoihin makupaloihin ja tähän saimmekin ratkaisuehdotukseksi idean kantaa koko ajan mukana kahta tai kolmea eri makupalaa ja lisäksi vielä leluja, jotta palkkiota voidaan vaihdella usein eikä Alora ehdi kyllästyä ja motivaatio pysyy yllä.
Olen kuitenkin optimistinen kontaktin kanssa. Alora on viime aikoina oppinut rentoutumaan ulkona edes sen verran, että suostuu ainakin satunnaisesti ottamaan vastaan makupalojakin ja jaksaa keskittyä harjoituksiin. Kontakti on kuitenkin suurin epäilyksen aiheeni mätsäreihin mennessä. Olen silti innoissani menossa sinne harjoittelemaan, missäpäs sitä oppii ellei harjoittelemalla.
Sisäsiisteyden kanssa tyttö tuntuu edistyvän, vaikkakin pienin askelin. Meillä on ollut ongelmia isojen hätien tekemisessä ulos, mutta tässäkin on viimein edistytty! Olen innoissani jokaisesta ulos tulleesta kakkakikkareesta. Maa näyttää nyt sulavan oikein kohisten, ja nyt olenkin alkanut miettiä miten tyttö sitten pärjää, kun ei hätiä voi tehdä enää lumelle. Jospa siihenkin aikanaan tottuisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti