Kennelyskää ja pääsiäislomailua

Aloran kanssa pari viikkoa sitten leikkimässä käynyt koira sairastui kennelyskään seuraavalla viikolla meillä vierailunsa jälkeen (Leikkihetkestä kerroin täällä), ja niinhän siinä sitten kävi että viime viikonloppuna Alorakin alkoi yskiä. Kunnon yskiminen alkoi sunnuntaina ja yöllä yskiminen paheni niin, että Alora jopa oksensi kerran. Aloin huolestua, joten maanantaiaamuna ensitöikseni soitin eläinlääkärille ja pyysin samalle päivälle aikaa. Rokotuslääkärillämme olisi ollut aika vasta seuraavalle päivälle, joka ei oikein käynyt meille kotiseutusuunnitelmiemme takia. Muutenkin halusimme ajan mieluummin samalle päivälle, ettemme ehtisi huolestua liiaksi asti pentusen voinnista.

Soittelin siis muutaman muunkin eläinlääkärin läpi ja sain lopulta peruutusajan iltapäivälle. Sinne päästyämme kerroin heti lääkärille tartuntareitin epäilyistämme. Lääkäri tarkasti Aloran päällisin puolin, otti verinäytteen ja lähetti sen labraan. Sen jälkeen hän vielä kurkkasi kevyen nukutuksen aikana kurkkuun varmistaakseen, ettei pentu ollut niellyt mitään, joka olisi tarttunut kurkkuun. Kurkku todettiin tyhjäksi, mutta kurkunpää oli jo ärtynyt yskimisestä. Veriarvot olivat kuitenkin kunnossa. Lopulta mekin saimme saman diagnoosin kun kaverini koira: kennelyskä. Meille määrättin pentuajan vuoksi lääkkeeksi mahdollista keuhkokuumetta estämään tulehduskipulääkettä kerran päivässä ja antibiootteja pari kertaa päivässä. Lisäksi Aloralle määrättiin paljon lepoa. Aloimme myös seurata aktiivisesti mahdollista kuumetta (jota ei ole ollut kertaakaan, onneksi!)

Illalla emme sairauden takia menneet Aloran pentukouluun. Olimme suunnitelleet käyvämme siellä ennen lähtöä, jotta Alora olisi väsynyt automatkan ajan. Typykkä taisi olla kuitenkin melko pöhnässä vielä nukutuksen jälkeen, sillä suurin osa matkasta meni kuitenkin unessa. (Tai sitten Alorasta on tullut niin mainio ja rauhallinen matkaaja. Se on nukahtanut nyt myös ajellessamme muutaman kerran lyhyitä matkoja paikasta toiseen täällä kotosalla.) Kuvia matkasta liitteenä. Istumiskuva on otettu ihan alkumatkasta ja nukkumiskuva muutaman tunnin matkustuksen jälkeen. Pysähdyimme matkalla usein pissatauolle Aloran kanssa, mutta se ei ilmeisesti ymmärtänyt taukojen tavoitetta, vaan mieluummin haisteli ympäriinsä P-paikkoja ja ihmetteli ohi suhahtelevia rekkoja. Pissata pystyi tietenkin vasta kun pääsimme perille - eikä pissoja voinut tehdä edes ulos, vaan sisälle ja paperin päälle, tottakai.

Levon antamisen vuoksi muutimme paljon suunnitelmiamme täällä kotona. Meidän oli tarkoitus viedä Alora ainakin kahteen, mahdollisesti kolmeen paikkaan leikkimään, mutta ne saa nyt jäädä. Lisäksi suunnittelimme pidempää metsälenkkiä, mutta sekin joudutaan nyt ilmesesti ja valitettavasti hylkäämään. Pienemmät reissut saavat nyt luvan riittää!

Alora on nyt maalla ollessaan kuitenkin nähnyt paljon asioita ja me omistajat kenties vielä enemmän. Kun Alora juoksi vapaana tuossa pihamaalla (plus, että se on todella helppo viedä tuohon pihalle jatkuvasti tarpeilleen suoraan ovesta...), olemme todenneet, että kylläpäs olisi maalla helppoa olla koiranomistaja! Kuvagalleriaa Aloran tähänastisesta pääsiäislomasta:

Kipittelyä ja haistelua ympäri paikkoja on harrastettu ahkerasti!

"Hmm, miltäs tämä eteisen matto tuoksuukaan?"

"Taasko se tiirailee tuon kameran läpi?"

Vieraalla sisäänkäynnillä on hölmö seisoa!

Tutustumassa kompostointiin. Talikko haisi mielenkiintoiselta.

Sulan maan haisteleminen on ollut kyllä viikon juttu!

Omnomnomnom! Metsässä voi vaikka syödä kaatuneita puita!

Matot on mitä oivallisimpia petipaikkoja!

Kestohanget ovat kruunanneet tämän loman. Ulkona pääsee joka paikkaan!

Kuten toisiksi viimeisen kuvan kuvatekstistä ("Matot on mitä oivallisimpia petipaikkoja!") voi päätellä, ei Aloralla ole ollut ongelmia sisäsiisteyden kanssa mattojen ollessa läsnä. Olemme vahtineet sitä mattojen lähettyvillä silmä kovana, mutta se ilmeisesti omaksuu matot enemmän pedeiksi kuin pissapaikoiksi. Kuvassa näkyvä matto on mitä ilmeisemmin yksi Aloran lempipaikkoja, sillä siihen se kanniskelee lelujaan, aivan kuten kotona se kanniskelee aina omaan petiinsä. Kuvan mattopaikalta on myös mitä loistavinta katsella pihan näkymiä lasioven läpi. Ja vieressä olevat tossut olisi mukavia puruleluja...

Uuteen ympäristöön Alora on tottunut hyvin: aluksi se jälleen kerran hieman ujosteli, mutta pääsi nopeasti pois kuorestaan ja onkin nuuhkinut molemmat talot läpikotaisin!

Alorasta on tällä viikolla paljastunut myös varsin erikoinen piirre, jota emme ole ennen huomanneet: Alora ujostelee miehiä! Sekä minun että Jeren isää kohtaan Alora on ollut hurjan varautunut, se ei uskalla mennä haistelemaan tai tutustumaan, vaikka toisaalta siitä näkee, että hurjasti kiinnostaisi. Se tutustuu helpommin naispuoliseen väkeen. Tähän täytyisi ilmeisesti alkaa kiinnittää enemmän huomiota, kun minullakin on tietenkin luokanopettaja-opiskelukavereina pelkkiä naisia, joten se on todellakin nähnyt paljon enemmän naispuolista väkeä.

Alora on nauttinut koko viikon huomion keskipisteenä olemisesta: erityisesti alakouluikäiset pikkusiskoni ovat kaikki vuorotellen yrittäneet saada Aloran luokseen ja välillä se onkin ihan hämääntynyt minne sitä menisi! Kova on halu myös kouluttaa pentua, ja sehän meille kyllä sopii paremmin kuin hyvin. Siskoni ovatkin olleet eteviä opettamaan antamien ohjeiden mukaisesti istumista ja katsomista Aloralle, joiden lisäksi pomppimista ja sohvalle tuloa on kovasti yritetty sammuttaa. Erityisesti ihailen nuorimman siskoni (2-luokalla) ajoituksia pennun kanssa! Tänään Alora yritti kovasti hyppiä siskoparkaa vasten, mutta siskon selkä kääntyi juuri oikealla hetkellä hyppivästä Alorasta poispäin ja kehut tuli heti kun se rauhoittui. Loistavaa! Ottaisin mielelläni muutaman tällaisen etevän koulutusapurin mukaan myös Jyväskylään.

Meidän molempien kotiväki on hurmautunut Aloraan ja sen kuulemma saisi jättää tänne lainaan muutamaksi viikoksi tai siskojeni mukaan: "voitais me se kyllä omaksikin ottaa!"