Pääsiäislomailua osa 2

Seisotusharjoituksia

Perjantai saapui ja Alora on nyt nähnyt tätä elämää siis 14 viikon ajan. Päätin sitten, että nyt on korkea aika ottaa tytöstä uusia seisotuskuvia. Joten tässäpä yksi esimerkki: tälläinen kaunis typy meillä on täällä nykyään:

Alora 14 viikoa

Ja tämän toisen kuvan lisään vain, koska se oli mielestäni huvittava:       

Näyttelykoira ja ylpeä omistaja?

Mökkilomailua

Lauantai-iltana vietettiin perinteikästä lankalauantaita; meidän kotiseudulla jokaisella syrjäkylälläkin sytytettiin kokko. Vastoin odotuksia emme kuitenkaan menneet yhdellekään kokolle, vaan pakkasimme koiran autoon ja menimme Jeren vanhempien kanssa mökkeilemään illaksi.

Aluksi mökillä kävimme kävelemässä pienen lenkin peltoja pitkin ja Alora kyllä seurasi meidän liikkeitä tiiviisti ilman hihnaakin. Välillä käänsimme suuntaa, jotta Aloralla todella olisi jotain tarkkailtavaa. Lenkin jälkeen kipittelimme takaisin nuotiopaikalle.

Mielenkiintoisin tapahtuma illassa oli kuitenkin, kun Jeren isä ja sisko lähtivät nuotiopaikalta hakemaan styroxia hallista istuma-alustoiksi noin sadan metrin päästä. Halli on mutkan takana eikä sieltä näe nuotiopaikalle. Alora lähti kipittelemään heidän mukaansa hallille. Meillä oli pakasterasiassa osa Aloran ilta-ateriasta, joten päätimme kokeilla pillin tehoa näinkin pitkän matkan takaa: mitä tapahtuisi?

Vihelsin pilliin aika kovaa, mutta Aloraa ei heti näkynyt. Kuulimme kaukaa Jeren siskon huutavan: "uudestaan!", joten puhalsin uudestaan pilliin monta kertaa. Näimme lumikinosten takaa Aloran hännänpään: aina välillä Alora pysähtyi kuulostelemaan pillin äänen suuntaa, ja lopulta se näki meidät ja juoksi kulman takaa meidät nähdessään ihan hurjalla vauhdilla!

Illalla paistoimme makkaraa nuotiolla ja Alora sai vielä tutkia luontoa vapaana.

Rotujen välinen kohtaaminen

Melkein samankokoiset!

Alora ja Tove lehmien laitumella

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme leikkiseuraa sunnuntaiaamuna ystäväni corgista (jolla on kennelyskärokotus voimassa, jihuu!) Alora on kyllä parantunut jo niin hyvin, että se yskii aivan aniharvoin, joten Tove tuli leikkimään Aloran kanssa pieneksi hetkeksi. Tove on 4-vuotias. (Ja se samainen corgi, jota olen kerran käyttänyt jopa näyttelykehässä, josta mainitsin lyhyesti ensimmäisessä merkinnässäni.)

Oli huvittavaa seurata, miten Alora yritti saada Tovea mukaan leikkiin: Tove mieluummin juoksenteli ympäriinsä ja Alora hyppi perässä ja yritti tarttua Toveen hampaillaan. Toven kärsivällisyys kesti Aloran kanssa hurjan kauan, sitten Tove näytti Aloralle että nyt riittää tuollainen riehuminen ja Alorakin rauhottui paremmin ympäristön tutkimiseen.

Koirat olivat säkältään melkein samankokoisia, mutta aivan eri muotoisia. Alorakin näki nyt sitten ensimmäistä kertaa pidemmän mallisen koiruuden, jonka kanssa pääsi tekemään myös tuttavuutta.

Lajien välinen kohtaaminen

Alora ja Karvinen - koiranpentu ja kissanpentu haistelemassa toisiaan

Sunnuntai-iltapäivällä lähdimme takaisin kohti Jyväskylää. Matkalla koukkasimme siskoni luokse. Siskoni omistaa kaksi uroskissaa: toinen on reilu pari vuotias ja toinen vielä pentu, alle vuoden. Vanhempi kissa Vili ei oikein lämmennyt ajatukselle koirasta, vaan nosti karvansa pystyyn ja alkoi sähistä. Näinpä pidimme Vilin ja Aloran erillään.

Nuorempi kissa Karvinen sen sijaan näytti lähinnä uteliaalta tätä heille kotiin ilmestynyttä otusta kohtaan. Alora oli samalla tavalla kiinnostunut kissasta kuin kissa oli Alorasta.

Kissanpennun ja koiranpennun välillä oli huvittavaa se, että kumpikaan ei tuntunut tajuavan, että toinen on eri lajia. Molemmat yrittivät saada toista leikkiin oman lajinsa tavoin: Alora painoi usein etupäätänsä maahan häntä heiluen ja haukkoi ilmaa kissan läheltä kuin näykätäkseen. Karvinen puolestaan nosti kynnettömän etutassunsa ilmaan kuin haluaisi painia Aloran kanssa.

Alora oli välillä liiankin tuttavallisen oloinen kissaa kohtaan ja välillä hirvitti meneeköhän se liian lähelle kissaa liian nopeasti, mutta Karvinen näytti olevan ihan yhtä kiinnostunut Alorasta. Jos toinen siirtyi huoneesta toiseen, toinen kipitti perässä. En tiedä ymmärsivätkö ne lopultakaan olevansa eri lajia.

Saimme selville myös, että Alora voisi mennä kissasta: se leikki mielellään kissojen leluilla, juoksi pitkän kangassuikaleen perässä ja juoksi laservalopisteen perässä lattialla. - Näiden leikkien jälkeen sillä meni tosin ikuisuus rauhoittua jälleen leikkikelpoiseksi kissan seuraan. 

Takaisin kotona

Yhdeksän aikaan illalla olimme perillä Jyväskylässä ja vaikka Alora oli nukkunut koko matkan, se oli vielä perille päästyämmekin väsyneen oloinen.

Kotona on hyvä nukkua!

Alora kiittää mieleenpainuneesta lomasta!