Mikä on muuttunut koiran tullessa taloon?

Olen huomannut kiinnittäväni huomiota hyvin erilaisiin asioihin kaikkialla sen jälkeen kun Alora saapui. En tiedä, onko kyseessä jonkinlainen mystinen "koiraperspektiivi" vai pyrinkö vain alitajuisesti välttämään katastrofeja. Mielestäni on vain omituista, kun huomaa näkevänsä ympäristön nyt kovin eri tavalla kuin ennen, joten päätin pistää listaksi näistä asioista! Pyydän anteeksi jo etukäteen kaikki liioittelut ja kärjistykset.

1. Äänet

Voi niitä auvoisia aikoja, kun en kiinnittänyt ympäristön ääniin mitään huomiota! Nyt jokainen rasahdus saa miettimään että mitähän tuo pentu miettii. En tiedä miten sitä ennen selvisinkään elämästä, kun ei tarvinnut kuunnella kaukana piipattavan ambulanssin ääntä miettien miten Alora siihen reagoi, tai yrittää päätellä kaukaa kuuluvan mopon menosuuntaa jotta ehtisi varmasti pois reitiltä jos se sattuu tulemaankin meidän olinpaikkaa kohti. Ja rappukäytävän äänet... Eikö siellä voisi hiipiä vaikka villatossuilla?

Olen itsekin huomannut tulleeni todella ääniherkäksi, kun yritän välttää liian järkyttävät äänitilanteet. Alora on muutaman kerran säikähtänyt aika pahasti suuria ääniä, joten olen nyt sitten halunnut välttää uusia äkkinäisiä säikähdyksiä. Ei viitsisi pennulle ylimalkaisen monta järkyttävää tilannetta antaa joka päivä, joten näillä mennään ilmeisesti.

2. Muiden kodit
Kiinnitän kyllä täysin eri asioihin huomiota. Ennen katselin sisustuksen värejä: "kappas, kivat verhot", "kylläpäs sointuu kivasti tuo sohva tuohon mattoon". Tai ihastelin sisustuselementtejä: "ompas kiiltävät parketit", "ompas iso peili tuossa seinällä", "vau mikä vaasi kirjahyllyssä!"

Nyt taas katselen kylään saapuessani: "voih, täällä on melkein lattiaan asti ylettyvät verhot, Alora saattaa saada kiusauksen tarttua niihin", "matot ovat näköjään lattialla, toivottavasti tytöllä ei ole vessahätä." Puhumattakaan sisustuselementeistä: "kalliin näköiset parketit", "toivottavasti Alora ei törmää tuohon peiliin luullen siellä olevan leikkikaverin", "onpas tuo vaasi lähellä hyllynreunaa, jos Alora viuhahtaa vauhdilla hyllyn ohi, vaasi saattaa tippua..."

Puhumattakaan siitä, jos lattialla kiermurtelee sähköjohtoja, tai matalalla sohvapöydällä sattuu olemaan jotain syötävää esillä. Lyhyesti sanottuna kyläillessä minuun iskee melkein pakonomainen tarve alkaa järjestellä vierailupaikkojakin hieman pentuturvallisemmiksi. Kutsukaa meidät toki kylään silti!

3. Sää
Säästähän nyt aina puhutaan, mutta nyt olen katsellut säätä taas toisin silmin. Lähinnä sään tarkkaileminen liittyy tarpeiden tekoon, joka on Aloralle aika ajoin pihalla ollessa aika haasteellista. "Kappas, siellä tulee vettä, mitenhän ulkoilu nyt toimii", "Jes, nyt tulee lunta!" (Alora haluaa käydä aina lumen päällä asioilla, saas nähdä miten se sitten selviää kun lumet sulaa pois. Ehkä toivon uutta jääkautta alkavaksi tänä vuonna...) Voin myös ajatella: "Jihuu, ulkona paistaa aurinko! Nyt typy varmaan pääsee haistelemaan taas sulaa maata!"

4. Roskat ja jätökset
Voi hyvä ihme, kuka ihminen kehtaa nakata purkan maahan? Eikö sen voisi vain viedä roskiin? Eikö ihmiset yhtään ajattele sitä pientä Alora-parkaa joka nappasee purkan suuhunsa, nielaisee sen ja saa vielä jonkun suolitukoksen. Tai eikö ne ajattele sitä Anu-parkaa, joka etsii jatkuvasti näitä vaaranpaikkoja, ja jonka elämää nämä roskat tällä hetkellä kovasti vaikeuttavat.

Pihalla ollessani tuijottelen silmä kovana maata ja etsin silmiini mahdollisia vaaranpaikkoja: "kappas tupakan tumppi", "littääntynyt oluttölkki vasemmalla puolella tietä", "edessä päin ojassa rikkoontunutta lasia"...

Ja kerätkää ne kakkakasat, ihan totta! Ei ole kovin rentouttavaa ulkoilla kaikesta kiinnostuneen, rokottamattoman pennun kanssa - "ei älä koske siihen kasaan, ettet vain saa mitään kuoleman tautia."

Ohhoh ja huh, kaiken tämän jälkeen toivon, että jospa en olisi kuitenkaan täysin neuroottinen ja ylihuolehtivainen mamma.