Näyttelykertomus

Tänään se sitten oli, Oriveden pentunäyttelypäivä! Tässäpäs vielä vaihe vaiheelta meidän päivän kulku...

Vaihe 1 - Näyttelyyn kulkeminen
Jos haluatte mielikuvan, että meidän näyttelyreissu Orivedelle sujui täydellisesti, niin skipatkaa tämän vaiheen 1 lukeminen. Itse näyttelyyn lähteminen ei nimittäin sujunut yhtään niin kuin elokuvissa... Kirjoitan tämän lähinnä siksi, että en voi uskoa että näin kävi. Mikä Murphyn laki tämäkin lie, että kun alkaa mennä pieleen, niin meneekin sitten kunnolla pieleen!
 
Alora oli oman kehänsä viimeinen pentu, joten ajattelin tähdätä saapuvani näyttelypaikalle viimeiseen rokotusten tarkistushetkeen mennessä, eli puoleen päivään mennessä. Ajattelin fiksusti, että ei tarvitse sitten kauaa odotella näyttelypaikalla, kun näyttely on ulkona ja sadettakin oli luvattu... Mutta olin kuitenkin aamulla hyvissä ajoin hereillä, jonka myötä olin lähtövalmiina jo puoli kymmenen maissa, ja varttia vaille pääsin autolle asti. Ajattelin siinä, että ompahan sopiva katastrofivara vaikka vähän eksyä matkalla - nimittäin lähtö puoli yhdeltätoista olisi riittänyt aivan hyvin.

No, istahdin autoon kaikkien tarvikkeiden kanssa, ja väänsin avainta virtalukossa. Mitään ei tapahtunut. Hieno homma, akku tyhjentynyt autosta (jälleen...) No mitäpä näyttelyyn haluava ihminen tässä vaiheessa tekee? Vie koiran takaisin sisälle, kysyy ovenraosta nukkuvalta miehekkeeltä että kumpi napa akusta irrotetaan ensin, sitten kävelee takaisin ulos, irrottaa akun ja tuo sen sisään laturiin. Ajattelin, että siinäpähän latautuu nyt sen 45 minsaa, ja sitten saan auton liikenteeseen.

No, eipä käynyt niin yksinkertaisesti. Akkulaturi poksahti, hieno homma. Toivoin, että virtaa olisi ehtinyt tulla tarpeeksi akkuun ennen poksahdusta, ja kävin laittamassa akun paikoilleen. Eipä auto käynnistynyt. Nyt alkoi jo vähän vastustaa...

Tässä vaiheessa soitin näyttelypaikalle ja kysyin kannattaako mun edes vaivautua paikalle, jos en ehdi ennen kahdeksitoista paikalle. Asia ei kuulemma ollut ongelma, kunhan tarkistutan rokotukset sitten toimistossa kun saavun paikalle.

Seuraavaksi soitin puoli Jyväskylää ympäri, asianani: "kuka haluaisi tulla antamaan virtaa", mutta eiköhän kaikki olleet jossain menossa. Sitten yksi kaverini kertoi, että heillä on vara-akku varastossa. Minäpäs sitten reippaana pyörällä polkaisin hakemaan akun, irrotin meidän akun autosta ja kiinnitin tämän laina-akun siihen paikalle. Tämän kaiken jälkeen olin onnellisesti matkalla ja perille löysin pienien mutkien kautta (hieman meinasi kyllä loppua usko kesken koko perillepääsyn suhteen siinä vaiheessa, kun ajoin varmaan 10 km jotain pikku tietä, jota voi kuvailla lähinnä pottupelloksi. Mutta kyllä, perille päästiin lopulta. - Ja ei, en suosittele tulostamaan ainoita matkaohjeita mukaan Enirosta, ärsyttävän epätarkka kartta!)

Aloran rokotukset oli lopulta tarkastettu puoli yhdeltä ja olin ihan voittajafiiliksissä jo siinä vaiheessa kun astuimme Aloran kanssa näyttelyalueelle sisään, löysin meidän kehän, emmekä olleet myöhässä!

Vaihe 2 - Näyttelyssä oleminen
Tähän vaiheeseen mennessä olimme siis päässeet jo onnellisesti perille. Nyt seuraa sitten se täydellisesti mennyt vaihe ;)

Meille jäi odotusaikaa kaikesta alkusählingistä huolimatta lähes puolitoista tuntia. Tein Aloran kanssa kontaktiharjoituksia kehän laidalla ja seurailin kehän kulkua. Törmäsin siinä kehän laidalla ollessani myös toiseen stabi-omistajaan, jolla on kuulemma kotosalla kennel Applehill'sin kasvatti. Olipa kiva taas jutella pitkästä aikaa saman rodun omistajan kanssa! Kyllä nämä tuntuvat kaikki olevan aikalailla samaa sarjaa ;)

Kahden paikkeilla stabit kutsuttiin kehään (eli siis Alora, joka oli siis ainoa stabi-pentu.) Tuomarina meillä oli Tanya Ahlman-Stockmari.

Näyttelyarvostelu:  "Oikeat rungon mittasuhteet omaava narttupentu. Hyvä pää. Hieman vaaleat silmät. Oikeanmuotoiset korvat. Hyvä eturinta. Olkavarsi saisi olla viistompi. Oikeanlaatuinen karvapeite. Hieman jyrkkä lantio ja kapea reisi. Liikkuu hyvin."

ROP, KP

Alora leiriytymässä.

Sitten jäimme odottelemaan ryhmäkehiä, ja Alora väsähtikin siinä määrin että torkkui odotellessa pyyhkeen päällä. (Pitääkin laittaa ostoslistalle jonkinlainen kunnon eristävä alusta tällaisia tilanteita varten!) Sitten tuli meidän vuoro alkaa siirtyä ryhmäkehään, ja Alora tuntui olevan
1) ihan väsynyt ja
2) ihan kankottunut kylmästä ilmasta.

Leikitin sitä pikaisesti, että saisin sen edes hieman virkeämmäksi. Pian olimme kaikkien 7-ryhmän rotujen parhaiden koirien kanssa kehässä.

Mielestäni Alora ei liikkunut enää kyllä ollenkaan hyvin kehässä, kai väsy tuli. Ja sitten tuli sijoitus RYP3!

Vaihe 3 - Näyttelystä selviytyminen

Päivän palkinnot.

Koko kotimatka menikin sitten rattoisasti Aloran nukkuessa takapenkillä. Kotona otettiin muutama poseerauskuva palkintojen kanssa ja lenkkeiltiin rankkasateen jälkeisessä Jyväskylässä. (Täällä oli ollut kunnon myräkkä, onneksi Orivedellä vain vähän ripotteli aina välillä, ja välillä jopa paistoi aurinko!)

Mutta olihan Aloralla jännää veden valtaamilla kaduilla, kun joka paikassa oli puroja! Liitteenä hieman kotiin saapumisen jälkeistä kuvasatoa tältä päivältä.

  

Ja vielä lopuksi: mainostin Aloran osallistumista kuvakisaan *tämän merkinnän* loppupuolella. Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että meidän kuva nappasikin voiton! Aloran kuvan ja muut palkitut näet *tästä*. Laitoin palkintotilauksen PetNetStorelle torstaina, joten ensiviikolla varmaan luvassa jonkinlaista päivitystä siitä, mihin tuo meidän palkintoraha kuluikaan ;)