Sukujuhlat

Olimme sunnuntaina Aloran pentueen pentutapaamisessa. Paikalla oli kaikki Nije-pentueen pennut, samoin kuin Aloran mamma ja iskä, sekä kasvattajan Annen muu lauma. Tätini käytti pentutapaamisesta nimitystä "sukujuhlat", joka oli mielestäni niin hauska ja osuva termi että aion viljellä sitä tässäkin tekstissä.

Tämä oli Aloran ensimmäinen kerta synnyinkodissaan sen jälkeen, kun haimme sen sieltä 8-viikon ikäisenä. Aloran isän näimme saksanseisojakerhon erikoisnäyttelyssä, mutta äiskää emme olleet nähneet hakupäivän jälkeen. Tajusin jälleen, ettei neidistä enää montaa senttiä puutu täyskasvuiseksi, rotevuutta kuitenkin pitäisi tulla reilusti lisää. Myös pentusisaruksiin verrattuna Alora oli hyvin samaa kokoluokkaa.

Niille lukijoille tiedoksi, jotka eivät vielä välttämättä tiedä, niin Aloran pentueessa oli yhteensä viisi pentua: kolme urosta (Cipsi, Tupsu ja Bate) sekä kaksi narttua (Riina ja Alora.)

Puskasta löytyi velipoika Bate!

Mielestäni oli hirmu hauskaa, että pentusisaruksista löytyi niin paljon samoja piirteitä: erikoisnäyttelyssä kun olin sitä mieltä että Alora on hyvin epätyypillinen stabi - muilla tuntui olevan esimerkiksi hyvin erilainen pään muoto. Nyt Alora oli selvästi omiensa joukossa: veli Bate oli lähes tarkka poikapuolinen kopio Alorasta ja oli hyvin samaa kokoluokkaakin. Lähtiessäkin piti tarkistaa muutaman kerran olinko ottamassa mukaan varmasti oikean kopion, Batella kun sattui olemaan samanlainen puhelinnumerolaattakin kaulassa, heh. ;)

Myös sisko Riina oli hyvin samannäköinen kuin Alora, ainakin päästään. Muutoin Riina oli enemmän pitkänmallinen: hieman lyhyemmät jalat ja pidempi selkä kuin Aloralla. Tupsu ja Cipsi olivat puolestaan toistensa kaltaisia, eivätkä juuri Aloran näköisiä, mutta Cipsin luonne näytti olevan hyvin samankaltainen kuin Aloran: sekä Alora että Cipsi mieluummin pysyttelivät meidän omistajien luona turvapaikalla.

Tämä on kuitenkin vain minun tulkintani pentueesta, joku muu voi olla kenties toista mieltä ;)

Look-alike. Mielestäni hyvin samannäköiset sisarukset: Riina, Bate ja Alora.

Siskokset Riina ja Alora.

Aloran arka puoli tuli jälleen sukujuhlilla hyvin esille: olimme ensimmäisinä paikalla, ja kun muita koiria alkoi saapua ja Annen lauma alkoi haukkua saapuville koirakoille, Alora järkyttyi niin paljon, että se säntäsi perimmäiseen pihanurkkaan. Sitten menikin ties kuinka kauan kun leipomani herkku-tonnikalapannukakkukaan ei kelvannut sille laisinkaan ja se vain kyhjötteli meidän jalkojemme juuressa.

Nuuhkimis- ja tutustumisvaiheessa kyllä kaikki pennut makoilivat kiltisti maata myöten ja antoivat aikuisten koirien haistella itseään: "ei meistä ole vaaraa, olemme ihan kilttejä!" Ne kaikki selvästi tiesivät paikkansa laumassa. Kuitenkin Aloran sopeutumiseen meni ennätysaika muihin pentuihin verrattuna, ja se näytti alkavan rentoutua vasta hyvin tapaamisen loppuvaiheessa. Liekkö paikalla ollut liikaa porukkaa Aloran makuun? En tiedä.

Loppuajasta Alorakin kuitenkin uskaltautui jopa hieman haistelemaan ympäristöä ja pentusisaruksia ja lähti aina vähäksi aikaa pois meidän jalkojemme juuresta. Leikiksi se ei kuitenkaan yhdenkään sisaruksiensa kanssa pistänyt, vaikka nyt olisi ollut kerrankin mahdollisuus samankaltaiseen leikkiseuraan!

Luca-herra haistelee Aloraa.

Tytöt ja vanhemmat: koirat edestä taakse Alora, äiti, isä ja Riina.

Ilmat suosivat sukujuhlapäivää. Ilma oli suorastaan paahtava, vaikka vesisadetta oli lupailtu! Jossain vaiheessa sekä koirat että ihmiset alkoivat hakeutua auringonpaahteesta varjon puolelle. Ohessa erittäin kaunis kuva istuvasta Alorasta, typy on ilmeisesti oppinut istumaan erittäin koiramaisesti, voih!

Alora istumassa melkein varjon puolella.

Aivan pihan tuntumassa on lampi, jonne päätimme lähteä viilentämään hieman koirien oloa. Mukana menossa olivat sisarukset Tupsu, Bate ja Alora. Tupsu oli jo komeasti uimassa siinä vaiheessa kun saavuimme Baten perheen kanssa yhdessä rantaan. Alora jälleen tapansa mukaan nouti keppejä vedestä ja kahlaili pitkin matalaa rantaa, mutta ei uinut. Alapuolella yksi kuva Alorasta kahlailemassa.

Alora tutustumassa lammen veteen.

 

 

Leikkivät pojat Bate ja Tupsu ja Alora katselee touhua paheksuen?

Rannassa ollessamme Tupsu ja Bate innostuivat painimaan. Alora ei juuri yrittänyt ängetä mukaan, vaan aina poikien rynnistäessä uintipaikalle se vaivihkaa siirtyi pois edestä. Aloraa näytti kiinnostavan enemmän lammikko kuin painiminen märkien poikien kanssa. Baten omistajat ristivätkin Aloran leidiksi päivän aikana, heh.

Kotimatkalla

Kotimatkalla meidän takapenkillä majaili unelias pentu. Siinä vaiheessa kun pääsimme sivutieltä päätielle (ehkä parin minuutin matka), katsahdin takapenkille ja siellä Alora jo nukkui kääryleeksi kiertyneenä omalla paikallan.