Mistäs sitä muusta puhuisi kuin ruuasta tuon neiti Nirson kanssa?
Olemme huomanneet, että Alora hotkii oikeastaan kaikkea muuta kuin omaa ruokaansa! Näinpä Jeren isä ehdotti että kokeilisimme erilaista ruokaa. Olemme tähän asti syöttäneet Brit Carea ja nyt ostimme suurin piirtein samaa makua Hill'siltä. Vielä ruokaa ei ole vaihdettu kokonaan, vaan annamme näiden ruokien sekoitusta. En osaa kuitenkaan sanoa onko ruokahalu juuri parantunut. Epäilen, ettei syy taida loppujen lopuksi olla kyllä ruuassa. - Alora taitaa hotkia muita ruokia vain siksi, koska tietää että sen ruokailu tullaan kohta keskeyttämään ja pitää olla ripeä. Liekkö sama taktiikka toimisi oman ruuan kanssa?
Ajattelimme nyt myös siirtyä yhteen ruokailuun päivässä: Alora nimittän syö paremmin illalla kuin aamulla. Aamuruoka jää monesti syömättä ja roskiinhan se sitten joutuu... Haaskausta.
Viime perjantaina annoimme Aloralle myös ensimmäisen ihan aidon luun. Tähän asti olemme tyytyneet antamaan sille vain possunkorvia, kaikenmaailman puristeluita, kuivattuja elimiä ja nahkarullia. Luita emme vielä olleet uskaltaneet kokeilla. Alora kuitenkin ilmiselvästi oli sitä mieltä, että luu on hyvää, koska se oli onnistunut lyhyessä ajassa pureskelemaan kaiken lihan luun ympäriltä ja sen jälkeen jäljellä olevan pelkkä paljas luukin nielaistiin silmän välttäessä! Uskomaton juttu, luu oli kuitenkin niin pitkä että en olisi ikinä uskonut saavan Aloran nielaistua sitä. Ilmeisesti sekin kuitenkin oli mahdollista. Se ei ollut kuitenkaan mitenkään pureskellut paljasta luuta kappaleiksi, vaan nielaissut sen ihan kokonaisena ja oksensi sen vähän ajan kuluttua ulos. Kyllä pelotti että mitähän mahavaivoja saadaan aikaiseksi, mutta säikähdyksellä taidettiin selvitä.
Mitäs tästä opimme? Tästä lähtien ostamme vain jättiläismäisiä luita, joiden nielaisemisesta ei ainakaan ole mitään pelkoa. Ja jatkuva valvonta luita pureskellessa erittäin suositeltavaa oman mielenrauhan takaamiseksi.
Meidän Peppikin tuntui alkuun vähän nirsolta, mutta nyt maistuu jo Royal Canin Medium Junior hienosti ihan pelkiltään ja kuivana. Sitä ruokaa saimme kasvattajalta mukaan ja sillä on siis menty tämä kolmisen viikkoa. Alun nirsoilu kyllä saattoi tietysti johtua kotiutumisvaiheestakin. Silloinkin saimme Pepin syömään hyvin, kun laitoimme nappuloiden sekaan vähän raakaa jauhelihaa. Nyt jauhelihaa ei enää anneta sekaan kuin satunnaisesti.
VastaaPoistaMeillä on annettu luuta pureskeltavaksi jo muutamaan kertaan ja hyvin maistuu. Sen kaluamiseen kyllä saa uppoamaan helposti ainakin puoli tuntia aikaa niin ettei juuri muuta huomaakaan. Toimii siis hyvin, kun pitää saada pentu viihtymään syystä tai toisesta omissa oloissaan. Ajattelimme kokeilla luita myös yksinoloharjoitusten apuna. Jos vaikka ikävä ei iskisi niin herkästi, kun on mukavaa pureskeltavaa.