Lyhyt päivitys palkkauksesta

Hui, huomaan että olen viime aikoina kirjoitellut niin pitkiä jorinoita että jaksaakohan kukaan niitä lukea! Nyt päätin kirjoittaa jotain sellaista, jonka jaksaa kirjoittaa ja lukea yhdeltä istumalta. (Tai ainakin melkein.) Huomaa kyllä, että kun alkaa koirastaan puhumaan niin saa aikaan melkoisen kertomustulvan. Ja sitähän varten tämä blogi kaiketi onkin, turhaan kai tässä olen pahoillani ;)

Mutta nyt siis päällimmäiset ja kuumimmat ajatukseni:

Olen nyt viimein alkanut ilmeisesti edes vähän hyväksyä sen, ettei Alorasta kasva mikään mestarisyöppö. Siispä olen alkanut punnita oikeasti niitä muita palkkausvaihtoehtoja. Jos ruoka ei motivoi, niin sitten ei motivoi ja on harkittava muuta. Kun olimme hankkimassa Aloraa, niin tämä oli minulle itsestäänselvyys, mutta näin sitä huomaa jumiutuvansa siihen ajatukseen: "mutta kun sen ruuan kanssa olisi niin paljon helpompaa." - Ja kun eihän se ole, jos se ei vaan motivoi tarpeeksi.


Näinpä minulla on jäljellä käsissäni vaihtoehdot:

1. Epätoivoinen maistuvan makupalan etsiminen. Aion kyllä edelleenkin palkata silloin tällöin makupaloilla, ja jotkut todistetusti myös maistuvat. Maistuvia makupaloja tuntuvat olevan juusto, jauheliha, tonnikala (murenee tosin käsiin, ja tonnikalaa on joka paikassa), broileri (kokeiltu keitettynä, paistettuna ja raakana. Alora tykkää eniten raakana, Anu puolestaan paistettuna) ja keitetty maksa. Kaikessa ruokapalkassa on tosin se vaara, että Alora saattaa kyllästyä niihin hetkenä minä hyvänsä, heh. Vaihtelu näyttää virkistävän ja näyttää siltä, että mitä vähemmän käytän jotain makupalaa (vaikka esimerkiksi tuo keitetty maksa, jota ei viitsi joka aamu ruveta ensitöikseen keittelemään. Eikä se varmaan olisi hyväksikään), niin sitä paremmin makupalat maistuu. Seuraavaksi ajattelin kokeilla tonnikalapannaria, mureneva tonnikala yhdessä paketissa, saattaisi kelvata... (Kuten huomaatte, epätoivoinen etsintä jatkuu edelleen, voih.)
2. Kehuminen. Todistettu tehokkaaksi. Olen nyt viikossa hionut luoksetulon "tänne"-sanalle suurin piirtein tyhjästä siihen, että Alora ryntää häntä heiluen luokse vaikka näkisi toisen koiran. Näin sitä mennään. Toivottavasti toimii jatkossakin näin nätisti. (En voi uskoa pillin kohtaloa, hehkutin sitä niin paljon pääsiäsen aikoihin. On ollut kyllä todella vaikea hyväksyä, että se on jostain syystä lakannut toimimasta. Pilliin vihellyksellä ei ole enää mitään vaikutusta, vaikka viheltäisit parin metrin päästä, niin koira ei tule luokse. Toimiminen lakkasi siinä samalla kun ruokahalu hiipui. Pilli olisi vain niin kätevä ulkona! Voi itku.) Käytän Aloran kehuhakuisuutta hyväksi myös ruokailussa: aina kun Alora syö vauhdikkaasti, kehun sitä oikein paljon. (Ihan pieni toive siis taitaa vielä elää jossain syvällä, että josko tuo ruoka vielä alkaisi maistua paremmin...) Kehumisen ainut huono puoli on sen mahdoton ajoittaminen, siksi kai olenkin epätoivoisesti pitäytynyt tuossa ruokapalkassa. (Tosinkaan en myös uskonut, että kehumisella voisi olla enemmän vaikutusta Aloraan kuin ruualla, voihan ennakkoluulot.) Luoksetulossa kehuminen toimii kyllä, mutta samanlaista riehu-kehua ei voi oikein antaa maahanmenosta, neitihän pomppaa sieltä heti ylös kuin kanuunankuula.
3. Leikkiminen. Mikä ettei, pitäisi vain opetella leikkimään koiran kanssa oikein. Myönnän että olen melkoinen riehuttaja, ja leikit ovat varmaan hyvin yksipuolisia. Mistäköhän saisin hyviä vinkkejä/kirjallisuutta tähän, hmm... pitänee alkaa kaivella. Tässäkin näen tosin haasteena ajoituksen.

Olen myös alkanut ajatella naksuttimen käyttöä palkkauksen helpottamiseen. Jos Aloran saisi hyvin ehdollistettua siihen, niin voisin kai myös käyttää sitä helpottamaan kehupalkkojen ja leikkipalkkojen ajoitusta.

Tällä hetkellä olen puutteellisilla taidoillani alkanut käyttää kaikkia mainittua kolmea Aloran koulutuksessa ja minusta on kiva nähdä miten sillä on oikeasti kivaa meidän koulutussessioiden aikana. En tosin tiedä oppiiko se mitään paremmin, mutta ainakin se tekee kaiken vauhdikkaammin!