Aloran ensimmäinen juhannus

Juhannuksena suuntasimme Aloran kanssa kirsumme kohti Haminaa, meren rantaa ja mökkeilyä, jonne olimme saaneet kutsun ystävältäni.

Menneen juhannuksen kunniaksi luvassa oikein runomuotoisia pääkohtia lomasta ja paljoooon kuvamuotoista kerrontaa. (Eli jos yksi kuva kertoo todella enemmän kuin tuhat sanaa, tämä on varmaan kaikkien aikojen pisin päivitykseni!)

Alora kasvihuoneessa vieraili, kaikenlaisia hajuja siemaili.

Ystävän perhe omistaa suurehkon puutarhan, jonne pääsimme kiertoajelulle ja Alora pääsi haistelemaan ympäriinsä. Emäntä ihastui kasveihin ja valtaviin tiloihin, Aloraa puolestaan enemmän kiinnostivat pöytien alustat ja maahan tippuneet kuivuneet kukat.

Tässä kuvassa Alora sanoo "plääh" kukkapuskalle.

 Joesta  voi yrittää saalistaa lummetta, veteen tippumisen uhalla tosin.

Aloraa kiinnostaa hajut baby-salaattien alapuolella.

 Alora löytänyt ehkä ainoan lattialla olevan kukkasen.

Alora kasvihuoneen käytävällä.

Hippu ja Alora tanssiksi pistivät, juhannusheiloiksi omistajat ristivät.

Mökiltä löytyi myös Aloran vanha tuttavuus Hippu-sheltti. (Ensimmäisestä tapaamisesta kerroin täällä otsikon "Käynti koirakahvilassa ja koirapuistossa" alapuolella.) Pennut olivat ilmiselvästi iloisia leikkiseurasta, sillä suurin osa juhannuksesta menikin katsellessa niiden keskinäistä telmimistä. Ainut ero viime kertaa oli se, että nyt Alora oli hieman Hippua korkeampi, kun viimeksi tuntuivat olevan ihan samankokoisia.

Parasta viihdettä: selvitä koirien liinojen solmu ennen kuin se on liian iso...

Kokonaan irrallaan on omistajilla helpompaa.

Minne Hippu juokseekin, Alora seuraa perässä kuin varjo!

Alora-raukka metsässä jälkeenjäänyt.

"Kyllä minä sinut vielä kiinni saan!"

Pinkomassa

MITÄ, loppuiko energia kun on näin rauhallinen kuva?

Toinen toisella puolen ovea, rankkaa olla erossa.

Puruluita voi nakertaa myös näin söpösti vierekkäin.

- No okei, ei huvia ilman pientä työtäkin, välillä harjoittelimme koirien kanssa tottelevaisuusasioita, kun oli kerrankin niin sopivasti häiriökoira läsnä! Alora näytti osaavan luoksetulon tässä seurassa vaihtelevalla menestyksellä.

Ne kauniit maisemat ja vesi suolainen, jonka mausta meinasi Alora: "tämä on todella mielenkiintoinen!"

Alora ei ole edelleenkään uinut. Se kahlaa kyllä mahaan asti, mutta sitten tulee stoppi. Sama tapahtui myös Haminassa: veteen saattoi kyllä mennä kahlaamaan, mutta uimaan ei voinut mennä. Paljon hauskempaa oli noukkia rannasta merilevää suuhun ja tuoda se rantakivetykselle, naminami!

Maisemaa.

Merilevän etsinnässä.

 










Vähän pyörähdettiin keskustassa lopuksi, ennen kuin pistettiin kotia kohti juoksuksi.

Käytiin katsastamssa myös Haminan keskustaa ennen lähtöä. Kävimme kävelemässä Euroopan suurimman telttakatoksen alla. Alapuolella kuva todisteena Alorasta telttakatoksessa.

Alora iloisena turistirysällä (?)

Aloralla on muuten uusi tapa hassu, josta seuraa helposti tyhjä massu
Alora nykyään peittää ruokaansa leluilla tai tönii koko kupin kuonollaan suojaisaan paikkaan. Olen kovin ymmälläni tästä. Se kyllä saattaa alkaa syödä myös, mutta usein ruoka-aika menee vain ohi ja kuppi otetaan pois. Alora ilmeisesti yrittää säästää ruokaansa pahan päivän varalle ja piilottelee nyt kuppiaan samaan tapaan kuin ennen piilotteli vain puruherkkujaan. (Puruherkkujen piilopaikkoja olin kuvannut tänne.)

Töninkin kuonollani lelun tähän...

... ja kas näin! Tekosistaan ylpeä stabi.

Lopuksi vielä hieman lisää kuvia, ettei lomasta pääse jäämään vääriä mielikuvia:

Hippu on niin söpö tässä ja Alora ei voisi paljon tyhmemmältä näyttää....

Ettei vaan jää epäselväksi, niin leikkiä oli paljon. Tässä sisätilan painia.

Puskasta tullaan, puskaan mennään...

Hipun lentävä askel ja Aloran hoippuva askel.

Anu ja Alora mökkikuosissa (liinaan sotkeutuneina).