Aktiviteetteja
Aah, mikä ihana syksy! Kumpparit ja sadevaatteet ovat saaneet käyttöä, kun olen viilettänyt Alluran kanssa lähimetsissä. Se onkin toistaiseksi ollut meidän ainut suuri aktiviteetti, sillä meidän koirakoulusuunnitelmat menivät uusiksi... |
| Alora esittelee syksynpunaisia pensaita! |
Viikko sitten tuli tieto, että nyt maanantaina olisi alkanut agility-kurssi, jonne olisimme mahtuneet. Se olisi sopinut myös muihin aikatauluihini. Olin vähän aikaa ihan kahden vaiheilla, mutta koska olin jo alkanut odottaa tottelevaisuutta, niin menemme siis sinne. Ehkä sen agin ehtii aloittaa keväälläkin ;) !
 |
| Aloran syksykuva |
Muutoin meillä menee kivasta, tyty on fiksustunut ja rauhoittunut hurjasti... Ainakin joissain tilanteissa. Lenkeillä kaikenlaisten ihmisten ohittaminen onnistuu mainiosti, mutta koirien ohi pääseminen on edelleen kaaottista. Toivon, ettei Alorasta vain tulee mitään remmiräyhää, yksi päivä se jo hieman provosoitui toisesta remmiräyhästä ja itsekin murahti takaisin. Kaikki suuret liikkuvat esineet, kuten vedettävät matkalaukut ja lastenrattaat ovat Aloralle yhä kauhistus. Samoin hattupäiset miehet tuntuvat pelottavan. Nyt syksyllä erityinen pelon aihe on ollut mustat jätesäkit, joita on pitkin tienvarsia lehdillä täytettinä... Jokaiselle säkille piti yhteen väliin on murista ja haukkua niskakarvat pystyssä. Nyt säkkien ohi päästään jo melko kivuttomasti, kun olen kärsivällisesti antanut Aloran tutustui niihin.
Yksinolo on sujunut viime aikoina mainiosti. Yhdeltäkään naapurilta ei ole tullut minkäänlaista palautetta yksinolonongelmista, vaikka rappukäytävässä oli lappumme, jossa annettiin lupa valittaa ;) Näinpä oletamme, että Alora on ollut nätisti. Emme ole myöskään itse huomanneet asunnossa minkäänlaisia tuhon jälkiä, joten yksinolon vaikeudet ovat siis menneen talven lumia! Usko tähän on jopa jo niin vahva, että poistimme rappukäytävstä viikko sitten viikonloppuna kirjoittamamme lapun. Hyvä Alora!
Vieraat ihmiset
Hmm, tämä on edelleen kinkkinen paikka. Vieraiden ihmisten ohittaminen lenkeillä kyllä jo sujuu - Alora ei ole pitkään aikaan rähähtänyt kenellekään ohi kulkevalle. Vieraat ihmiset ovat edelleen ongelma, jos joku Aloralle entuudestaan tuntematon ihminen tulee kylään, tai jos joku pahaa aavistamaton ihminen kysyy minulta suuntaa silloin kun Alora on mukana... Silloin alkaa haukkuminen.Viikko sitten meillä oli käymässä yövieras. Menimme Aloran kanssa häntä ulos vastaan, sillä ajattelin että siellä Aloran olisi helpompi hyväksyä uusi ihminen kuin ahtaissa sisätiloissa. No, en tiedä oliko sillä mitään vaikutusta loppujen lopuksi...
 |
| Vieras ja sen laukku pelottivat. Peti sen sijaan kelpasi. |
Alkusählingin jälkeen Alora vaihtelevasti antoi kyllä vieraan koskea, mutta oli mielestäni silti koko ajan hieman varautuneen oloinen.
Vieras lähti seuraavana päivänä, mutta hänen vierailunsa jäljiltä patja oli lattialla vielä vähän aikaa. Katsokaa nyt, kun tuo koira adoptoi pedin omakseen! Alora ilmeisesti suosii ihmismäisiä nukkumistapoja.
Mätsärissä pitkästä aikaa!
 |
| Kukkulan kuningatar! |
Saimme tuomarilta kivoja vinkkejä Aloran rohkaisemiseen kehässä, ja siihen miten Aloran saa pidettyä paikallaan tuomarin tutkimuksen ajan. Nyt pitääkin sitten treenailla ahkerasti ennnen Jyväskylän KV:tä, johon ei muuten enää ole kovin pitkä aika!
Tänään Aloran sijoitus mätsäreissä SIN3.
Otteita Aloran temppupankista
Liittenä video Aloran tempuista. Aluksi Alora esittää "kuolemisen", sen jälkeen vuorossa on "kurre" ja lopuksi "pistä viis." Videon ulkopuolelle jää valitettavasti Aloran tehokas vapautuminen kuolemasta, se on suoranainen hyppy! Ja huomatkaa leidimäinen kurre, Altsun kurre ei tosiaan ole mikään jämäkkä, vaan tassut sojottaa sivulle. Ilmeisesti se esittää ballerina-prinsessaa?Video on katselijoilleen myös mitä mainiointa niskajumppaa, omistaja kun on niin fiksusti kuvannut sen kännykällä samalla, kun kertoi koiralle mikä temppu seuraavaksi ;)
Mua kiinnosti tokoilu ensin, mutta kun selvisi miten pikkutarkkaa se on, totesin ettei olekaan mun juttu. :D Tupsu kyllä oppi tosi nopeasti siinä ja mun mielestä voi hyvin leikkiä/leluja käyttää palkkana, jos edes jollain lailla voi namejakin hyödyntää ihan alussa tai joissain jutuissa jotka vaatii rauhallisuutta. Tai riippuu varman siitäkin, miten Alora suhtautuu leluun.
VastaaPoistaMe päästiin tosiaan sinne agilityn alkeisiin, mutta en sit tiiä miten sen jälkeen, ne ryhmät on kuulemma niin suosittuja että voi joutua pitkään jonottamaan että vapautuu paikka. Enkä tiedä innostunko siitäkään lopulta riittävästi että jaksaisin sitoutua käymään joka viikko :D Tuntuu vaan siltä että kun on muutenkin aikatauluja elämässä niin ei vapaa-aikana halua että kaikki harrastuksetkin on minuutilleen, varsinkaan koiran kanssa. Sen takia metsästysharjoittelu mua onkin alkanut kiehtoa! Metsässä kuljeskelu on meidän molempien mielestä kivointa ja siihen tulisi luontevasti tommoset nenäjutut :) En sitten tiedä edetäänkö metsästykseen asti kun pitäis se tutkinto suorittaa ja sit viel päästä johonkin seuraan..
Noi jätesäkkijutut taitaa olla mörköilyä :D Kiva kuulla että ihmisten ohitus jo sujuu! Mäkin vähän mietin että alkaisko Tupsukin remmirähjätä, tai alkaako se remmirähjäprovoksi :D Se nimittäin tuijottaa tiiviisti ja haluaisi käydä maaten tai muuten vaan jumittaa perässä.. koirapuistossa se on myös alkanut haukkua muille koirille kun haluaa niiden leikkivän kanssaan ja kerran jopa kyykytti muristen 5 kk ikäistä pentukaveriaan! Tässä välillä miettii että kukas tää koira oikein on?? En siis ole vakuuttunut että koirapuistoilukaan on se järkevin juttu, ainakaan liian usein.. taivun näihin erakkomaisempiin harrastuksiin :D
Harmi kun ei Jyväskylän KV:hen päästä, silloin mennään juuri kuuntelemaan kanakoiralla metsästyksen luentoa.. en oikein osaa päättää kiinnostaako mua näyttelyt, niissä on kiva kyllä nähdä muita, mutta toisaalta en ihan ymmärrä sitä miten pikkutarkaksi se menee.. Mun puolesta voitaisiin vain katsoa että joo kyllä sen stabyksi tunnistaa, kuono on ja korvat ja häntä ja karvaa! Lainasin Annelta American Stabyhoun Associationin dvd:n jossa kyllä perustletiin hyvin stabyn rakenteen trkoituksenmukaisuus - ainoastaan suhteessa pitkähkölle selälle ei annettu varsinaista selitystä, muuta kuin että se kuuluu olla. Siinä oli myös mielenkiintoisia videota millainen on oikeanlainen liike ja mikä vääränlainen, sen perusteella että miten taloudellista ja sujuvaa se on koiralle. Suosittelen lainaamaan levyn, kun se multa palautuu..
Hmm, mäkään en tiedä onko toko tai sen enempää agilitykään mun juttu, mutta haluisin kyllä koittaa molempia. Mistään kisaamisesta en kyllä haaveile. Metsästys kuulostaa kyllä myös ihan kivalta, just harrastuksena, mutta mua pelottaa että vietit pukkaisi liikaakin pintaan... Mä niin nautin metsässä kävelystä niin että Alora saa olla irrallaan, niin mua kyllä harmittais tosi paljon, jos Alorasta tulisikin niin riistaviettinen, ettei sitä enää uskaltais pitää irti ollenkaan.
PoistaMusta on puolestaan helpottavaa aikatauluttaa jollain tapaa koiran kanssa oloa... :D Nyt on ollu taas niin paljon opiskeluja, että jos kalenterissa lukee jonkun päivän kohdalla "Koirakoulu", niin tulee ainakin Alorankin kanssa treenailtua! Tuntuu että nyt treenailu on jäänyt harmittavan vähälle.
Heh, mä priorisoin näyttelyn sen metsästysluennon edelle :D ! Sekin ois kyllä kiinnostanut, mutta näyttely on niin lähellä, etten voi jättää menemättä! :D Näyttelyissä on kyllä ehkä parasta nähdä muita koiraihmisiä, sitä pikkutarkkuutta mäkään en osaa vielä ehkä ymmärtää :D ! Täytyypä pistää korvan taakse tuo dvd:n katsominen, kuulostaa mielenkiintoiselta!