Alora hoidossa mummolassa

Jotain leikin tapaista.

Alora oli nyt viikonlopun hoidossa vanhemmillani. Alora piti jättää hoitoon, sillä olimme viettämässä lomaa kylpylässä Jeren perheen kanssa, eikä Aloraa tietenkään voinut ottaa sinne mukaan. Kyllä minua jännitti jättää Alora hoitoon, vaikka kyseessä olikin Aloralle tuttu paikka ja tuttuja ihmisiä. Eniten minua ehkä jännittikin se, kuinka itse pärjäisin ilman hauvelia. - Kyseessä kun oli ensimmäiset yöni erossa koirasta. Sanoinkin Aloralle ennen lähtöä, että kyseessä on testi, jolla saadaan selville, kumpi ikävöi toista enemmän ;)

"Jos tästä kaivan, mitähän täältä löytyy?"

Menimme Pohjois-Pohjanmaalle jo torstaina, ja lähtö kylpylään tapahtui perjantaina. Pohjois-Pohjanmaalla oli kyllä ihan kunnolla lunta, ja Alora oli perille saapuessamme ihan riemuissaan siitä! Päästin Aloran irti hihnasta ja se paineli hangessa edestakaisin ja taas takaisin, juoksi pientä ympyrää, kaivautui lumen alle, piehtaroi lumessa, makoili kyljellään ja pyöri ympäräri, kipitti naama maassa ja pylly pystyssä pientä aluetta, hyppi ja loikki... Oli sen meno niin huvittavaa katsottavaa, että eihän siinä itsekkään pysynyt vakavalla naamalla, vaan riemu kyllä tarttui! Siellä me sitten juostiin torstai-ilta hangessa kilpaa ja tehtiin epämääräisiä lumienkeleitä pitkin pihaa!

Perjantaina aamupäivästä lähdimme sitten kylpylää kohti ja Alora jäi mummolan hellään hoivaan. Ohjeistin tietysti tarkasti milloin olen käyttänyt tytyn ulkona, milloin se saa ruokaa ja miten paljon.. yms. Kerroin, että olen käyttänyt Aloran kolme kertaa päivässä ulkona, aamulla heti kun herään, iltapäivällä neljältä ja illalla vielä kahdeksan ja yhdeksän paikeilla. Iltapäivällä kahdelta soittelin jo ensimmäisen kerran kotiin ja kyselin kuulumisia. Äiti sanoi, että pikkusiskoni olivat vieneet Aloran iltapäivälenkille silloin jo ennen kello kahta, vaikka hän oli koittanut sanoa: "Anu kyllä sanoi, että neljältä vasta..." siskojen vastaus oli ollut: "No, ei se haittaa! Me voidaan käyttää se uudestaan sitten kun on se oikea aika!" Eipä ainakaan enää tarvinnut huolehtia, saako koira varmasti lenkitystä, heh.

Neiti luminaama

Lauantai-aamu hotellissa oli minulle mieleenpainuva. Herätyskelloni soi hotellissa, jolloin laitoin sen salamannopeasti kiinni sekä suojasin käsillä naaman ajatellen: "Nyt koira tulee nuolemaan naamaa!" Kaikkea sitä. Meinasi kyllä hieman naurattaa, kun sai itsensä kiinni tästä ajatuksesta ja tajusi miten automatisoitunut sitä on. Eipä se koira kai tule nuolemaan naamaa, jos se on monen sadan kilometrin päässä... Huomasin lauantaiaamuna myös muita rutinoitumisen merkkejä: aamulenkit eivät ole ikinä olleet lemppareitani, suoraan petistä pihalle, hrrr. Nyt katselin kaihoisasti ulos hotellin ikkunasta ja halusin vetämään keuhkot täyteen raitista ilmaa. Ehdotinkin Jerelle jo ennen aamupalaa, että lähdetäänkö pihalle. Aamupalan jälkeen taisin ehdottaa vielä uudestaan...

Kotipuhelusta minulle selvisi, että Alora oli ollut perjantai-illan tosi levoton. Se ei oikeastaan yllätänyt minua, sillä ajattelinkin, että yö saattaa olla haasteellinen. Oli Allu kuitenkin ilmeisesti käynyt nukkumaan sitten, kun muutkin olivat menneet unille. Hyvä niin. Illalla ruokakaan ei ollut maistunut, mutta oikeastaan sekään ei yllättänyt. Herkut sen sijaan olivat maistuneet... voi noita mummoja, kun aina ovat hemmottelemassa lapsenlapsiaan ;) Heh.

Viikonloppu kului loppujen lopuksi aika nopeasti. Aina välillä jostain sisältä iski sellainen pieni paniikki, että nyt pitäisi äkkiä mennä takaisin hotellille, omaan huoneeseen, ettei koiran tarvitse olla kohtuutonta aikaa yksin. Niinpä niin...

Mummolassa toinen yö oli mennyt kuulemma ensimmäistä paremmin. Kun saavuimme tänään takaisin meille kotiin, Alora kyllä piti melkoisen vastaanottoseremonian! Ei ollut onneksi ehtinyt meitä unohtaa parissa yössä, heh. Aika nopeassa tahdissa jatkoimme matkaamme mummolasta meille kotiin Jyväskylään, ja tarkemmat kuulumiset toisesta yöstä jäi silloin kysymättä. Nyt olemme takaisin Jyväskylän kotona, ja soitin vielä äskön äitille kysyäkseni lisätietoja viikonlopusta. Äiti naureskeli, että siskot olivat äskettäin valittaneet, kun ei ole kaveria iltalenkille... Joten ilmeisesti tyty olisi tervetullut myöhemminkin hoitoon mummolaan.