Tänään se sitten oli! Jyväskylän KV 2012. Edellisestä näyttelykerrasta viisastuneena olin laittanut aamuksi herätyskellon herättämään kahta tuntia ennen kuin ajattelin lähteväni näyttelyä kohti... Ihan vain, että on sitten katastofivaraa, vaikka näyttely onkin käytännössä naapurissa. Aamulla ensimmäisenä kävin kokeilemassa lähteekö auto käyntiin! Hah.
Näyttelypaikalle saavuttiin 10 paikkeilla. Mikä loistava aika, sillä päivän arvostelut olivat juuri alkamassa ja muutama muukin pyrki niistä pienistä ovista juuri samaan aikaan... Aulassa kaikui äänet ja joka puolella oli tungosta. Voi Alora-parkaa, toinen oli ihan hädissään, häntä koipien välissä, eikä tiennyt mihin olisi keskittynyt, joten poukkoili sen sijaan ympäriinsä. Varsinkin kaikuvat kuulutukset saivat sen kärvistelemään kauhuissaan. Jos pysähdyin, Alora meni heti makaamaan maahan ja tekeytyi ihan pieneksi. Voi toista.
Löysimme oman kehämme laitaan ja jutskailimme siinä myös muiden stabiomistajien kanssa. Pistin merkille, että tuomarimme onkin miestuomari (en ollut saanut sitä etukäteen selville, vai mitä mielikuvia teissä herättää nimi Zlatko Jojkic?). Alora osaa joskus olla miehiä kohtaan jostain syystä tosi varautunut.
Kuitenkin neiti pikku hiljaa rauhoittui ja tottui kaikkeen siihen hälinään kehän laidalla. Pitkän aikaa kaikki istumapaikat oli varattu kehän laidalta, mutta kun paikkoja vapautui, niin menimme siihen istumaan ja Alora käpertyi jalkoihini nukkumaan. Kun oma vuoromme alkoi lähestyä, herättelin tytön ja lähdin hankkimaan hieman harjoittelemaan kontaktia sinne laitamille, missä nyt ikinä olikaan tilaa. Hienosti sainkin kontaktia, ilmeisesti unet olivat tehneet terää! Sitten pääsimme kehään. Ihan kivasti tyty meni. En vain osannut päättää seisotanko sitä vapaasti vaiko en, voi raukkaa kun ohjeistus ei ollut ihan kohdallaan. Juostessa puolet mun maksanameista päätti lentää säilytyspussista kehään, pikku juttuja. Heh. Arvostelun jälkeen nappasin koiran mukaan ja menin keräämään maksanameja takaisin, ei niitä kehdannut siihen kehäänkään jättää. Alora onneksi auttoi siivousoperaatiossa. Kaikkea sitä!
Tässä vielä arvostelumme:
Tuomari: Zlatko Jojkic, Serbia
"Good size. Nice feminine head. Dark pigmentation of the eyes. Long
strong neck. Need to have stronger topline. Round croups. Correct
tailset. Good developed chest for the age. Correct color. Could have a
bit more coat. Needs to be stronger in the arms & elbows during
movement. Hindquarters have good action. Temperament calm but she don't
like the show." EH
tai vapaasti suomennettuna (englannin taidollani tosin olisi parempi
kyllä jättää suomentamatta.. Pahoittelen mahdollisia asiavirheitä):
"Hyvä koko. Kiva, feminiininen pää. Tumma silmien pigmentti. Pitkä,
vahva kaula. Tarvitsee vahvemman ylälinjan. Pyöreä lantio. Oikea hännän
kiinnitys. Ikäisekseen hyvin kehittynyt rinta. Oikeanlainen väritys.
Voisi olla hieman enemmän turkkia. Tarvitsee vahvemmat jalat ja
kyynärpäät liikkeessä. Takaruumiilla on hyvä liike. Temperamentti
rauhallinen, mutta hän ei pidä showsta." EH
Aloran puolisisko Hazebad Jilske Neesje valittiin näyttelyn kauneimmaksi stabiksi! Onnea hänelle ja muulle laumalle!
Näyttelyssä sain muuten kuulla muilta stabi-ihmisiltä, että stabien korvat kuuluisi oikeasti nyppiä, niin että korvien muoto erottuu. Sain myös tietää tekniikan. Eipä siis kuin tuumasta toimeen! Eikö ole hyvä että koira laitetaan näyttelykuntoon (vaikka sitten näyttelyn jälkeen)?
Kuvat yrittävät havainnollistaa eroa nypityn ja nyppimättömän korvan välillä. Oikeasti ero on aika radikaali, se ei jostain syystä näy kuvissa kovin hyvin. Nypitty korva näyttää paljon siistimmiltä. Aloran korvat on kyllä sellaista höttöistä karvaa, joten niihin on muodostunut ikään kuin tikkuja sen vuoksi, varsinkin korvan taakse. Nyt korvien oma muoto näkyy kyllä huomattavasti paremmin... vaikka en siis todellakaan tiedä nypinkö korvat mitenkään oikeaoppisesti loppujen lopuksi, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti