Alora hoidossa mummolassa

Jotain leikin tapaista.

Alora oli nyt viikonlopun hoidossa vanhemmillani. Alora piti jättää hoitoon, sillä olimme viettämässä lomaa kylpylässä Jeren perheen kanssa, eikä Aloraa tietenkään voinut ottaa sinne mukaan. Kyllä minua jännitti jättää Alora hoitoon, vaikka kyseessä olikin Aloralle tuttu paikka ja tuttuja ihmisiä. Eniten minua ehkä jännittikin se, kuinka itse pärjäisin ilman hauvelia. - Kyseessä kun oli ensimmäiset yöni erossa koirasta. Sanoinkin Aloralle ennen lähtöä, että kyseessä on testi, jolla saadaan selville, kumpi ikävöi toista enemmän ;)

"Jos tästä kaivan, mitähän täältä löytyy?"

Menimme Pohjois-Pohjanmaalle jo torstaina, ja lähtö kylpylään tapahtui perjantaina. Pohjois-Pohjanmaalla oli kyllä ihan kunnolla lunta, ja Alora oli perille saapuessamme ihan riemuissaan siitä! Päästin Aloran irti hihnasta ja se paineli hangessa edestakaisin ja taas takaisin, juoksi pientä ympyrää, kaivautui lumen alle, piehtaroi lumessa, makoili kyljellään ja pyöri ympäräri, kipitti naama maassa ja pylly pystyssä pientä aluetta, hyppi ja loikki... Oli sen meno niin huvittavaa katsottavaa, että eihän siinä itsekkään pysynyt vakavalla naamalla, vaan riemu kyllä tarttui! Siellä me sitten juostiin torstai-ilta hangessa kilpaa ja tehtiin epämääräisiä lumienkeleitä pitkin pihaa!

Perjantaina aamupäivästä lähdimme sitten kylpylää kohti ja Alora jäi mummolan hellään hoivaan. Ohjeistin tietysti tarkasti milloin olen käyttänyt tytyn ulkona, milloin se saa ruokaa ja miten paljon.. yms. Kerroin, että olen käyttänyt Aloran kolme kertaa päivässä ulkona, aamulla heti kun herään, iltapäivällä neljältä ja illalla vielä kahdeksan ja yhdeksän paikeilla. Iltapäivällä kahdelta soittelin jo ensimmäisen kerran kotiin ja kyselin kuulumisia. Äiti sanoi, että pikkusiskoni olivat vieneet Aloran iltapäivälenkille silloin jo ennen kello kahta, vaikka hän oli koittanut sanoa: "Anu kyllä sanoi, että neljältä vasta..." siskojen vastaus oli ollut: "No, ei se haittaa! Me voidaan käyttää se uudestaan sitten kun on se oikea aika!" Eipä ainakaan enää tarvinnut huolehtia, saako koira varmasti lenkitystä, heh.

Neiti luminaama

Lauantai-aamu hotellissa oli minulle mieleenpainuva. Herätyskelloni soi hotellissa, jolloin laitoin sen salamannopeasti kiinni sekä suojasin käsillä naaman ajatellen: "Nyt koira tulee nuolemaan naamaa!" Kaikkea sitä. Meinasi kyllä hieman naurattaa, kun sai itsensä kiinni tästä ajatuksesta ja tajusi miten automatisoitunut sitä on. Eipä se koira kai tule nuolemaan naamaa, jos se on monen sadan kilometrin päässä... Huomasin lauantaiaamuna myös muita rutinoitumisen merkkejä: aamulenkit eivät ole ikinä olleet lemppareitani, suoraan petistä pihalle, hrrr. Nyt katselin kaihoisasti ulos hotellin ikkunasta ja halusin vetämään keuhkot täyteen raitista ilmaa. Ehdotinkin Jerelle jo ennen aamupalaa, että lähdetäänkö pihalle. Aamupalan jälkeen taisin ehdottaa vielä uudestaan...

Kotipuhelusta minulle selvisi, että Alora oli ollut perjantai-illan tosi levoton. Se ei oikeastaan yllätänyt minua, sillä ajattelinkin, että yö saattaa olla haasteellinen. Oli Allu kuitenkin ilmeisesti käynyt nukkumaan sitten, kun muutkin olivat menneet unille. Hyvä niin. Illalla ruokakaan ei ollut maistunut, mutta oikeastaan sekään ei yllättänyt. Herkut sen sijaan olivat maistuneet... voi noita mummoja, kun aina ovat hemmottelemassa lapsenlapsiaan ;) Heh.

Viikonloppu kului loppujen lopuksi aika nopeasti. Aina välillä jostain sisältä iski sellainen pieni paniikki, että nyt pitäisi äkkiä mennä takaisin hotellille, omaan huoneeseen, ettei koiran tarvitse olla kohtuutonta aikaa yksin. Niinpä niin...

Mummolassa toinen yö oli mennyt kuulemma ensimmäistä paremmin. Kun saavuimme tänään takaisin meille kotiin, Alora kyllä piti melkoisen vastaanottoseremonian! Ei ollut onneksi ehtinyt meitä unohtaa parissa yössä, heh. Aika nopeassa tahdissa jatkoimme matkaamme mummolasta meille kotiin Jyväskylään, ja tarkemmat kuulumiset toisesta yöstä jäi silloin kysymättä. Nyt olemme takaisin Jyväskylän kotona, ja soitin vielä äskön äitille kysyäkseni lisätietoja viikonlopusta. Äiti naureskeli, että siskot olivat äskettäin valittaneet, kun ei ole kaveria iltalenkille... Joten ilmeisesti tyty olisi tervetullut myöhemminkin hoitoon mummolaan.

Syyskuulumisia

Aktiviteetteja

Aah, mikä ihana syksy! Kumpparit ja sadevaatteet ovat saaneet käyttöä, kun olen viilettänyt Alluran kanssa lähimetsissä. Se onkin toistaiseksi ollut meidän ainut suuri aktiviteetti, sillä meidän koirakoulusuunnitelmat menivät uusiksi...

Alora esittelee syksynpunaisia pensaita!

Olen koko syksyn odotellut meille paikkaa agilityn alkeisiin. Joskus alkusyksystä (syyskuun alussa?) olisimme päässeet tiistai-illan ryhmään, mutta se ei vain sopinut yhteen iltaopintojeni kanssa. Näinpä jäimme odottelemaan seuraavaa alkavaa ryhmää. Kun sellaista ei alkanut kuulua, tulin ajatelleeksi, miten kiva olisikaan mennä Aloran kanssa tottelevaisuusryhmään. Ajattelin, että siellä voisi hioa pohjaa kuntoon agilityä varten, tottelevaisuus olisi joka tapauksessa tarpeellista, laji oli muutenkin alkanut kiinnostaa ja ajattelin, että siellä voisi oppia ehkä leikillä palkkausta. Näinpä ilmottauduin sitten tottelevaisuuteen.

Viikko sitten tuli tieto, että nyt maanantaina olisi alkanut agility-kurssi, jonne olisimme mahtuneet. Se olisi sopinut myös muihin aikatauluihini. Olin vähän aikaa ihan kahden vaiheilla, mutta koska olin jo alkanut odottaa tottelevaisuutta, niin menemme siis sinne. Ehkä sen agin ehtii aloittaa keväälläkin ;) !

Aloran syksykuva

Muutoin meillä menee kivasta, tyty on fiksustunut ja rauhoittunut hurjasti... Ainakin joissain tilanteissa. Lenkeillä kaikenlaisten ihmisten ohittaminen onnistuu mainiosti, mutta koirien ohi pääseminen on edelleen kaaottista. Toivon, ettei Alorasta vain tulee mitään remmiräyhää, yksi päivä se jo hieman provosoitui toisesta remmiräyhästä ja itsekin murahti takaisin. Kaikki suuret liikkuvat esineet, kuten vedettävät matkalaukut ja lastenrattaat ovat Aloralle yhä kauhistus. Samoin hattupäiset miehet tuntuvat pelottavan. Nyt syksyllä erityinen pelon aihe on ollut mustat jätesäkit, joita on pitkin tienvarsia lehdillä täytettinä... Jokaiselle säkille piti yhteen väliin on murista ja haukkua niskakarvat pystyssä. Nyt säkkien ohi päästään jo melko kivuttomasti, kun olen kärsivällisesti antanut Aloran tutustui niihin.

Yksinolo on sujunut viime aikoina mainiosti. Yhdeltäkään naapurilta ei ole tullut minkäänlaista palautetta yksinolonongelmista, vaikka rappukäytävässä oli lappumme, jossa annettiin lupa valittaa ;) Näinpä oletamme, että Alora on ollut nätisti. Emme ole myöskään itse huomanneet asunnossa minkäänlaisia tuhon jälkiä, joten yksinolon vaikeudet ovat siis menneen talven lumia! Usko tähän on jopa jo niin vahva, että poistimme rappukäytävstä viikko sitten viikonloppuna kirjoittamamme lapun. Hyvä Alora!

Vieraat ihmiset

Hmm, tämä on edelleen kinkkinen paikka. Vieraiden ihmisten ohittaminen lenkeillä kyllä jo sujuu - Alora ei ole pitkään aikaan rähähtänyt kenellekään ohi kulkevalle. Vieraat ihmiset ovat edelleen ongelma, jos joku Aloralle entuudestaan tuntematon ihminen tulee kylään, tai jos joku pahaa aavistamaton ihminen kysyy minulta suuntaa silloin kun Alora on mukana... Silloin alkaa haukkuminen.

Viikko sitten meillä oli käymässä yövieras. Menimme Aloran kanssa häntä ulos vastaan, sillä ajattelin että siellä Aloran olisi helpompi hyväksyä uusi ihminen kuin ahtaissa sisätiloissa. No, en tiedä oliko sillä mitään vaikutusta loppujen lopuksi...

Vieras ja sen laukku pelottivat. Peti sen sijaan kelpasi.

Olin ohjeistanut vieraalle, että Alora on ilmaa niin kauan kuin se mahdollisesti riehuu. Näin toimittiinkin, mutta ei kiva tilanne vieraalle joka muutenkin pelkää koiria, kun Alora riehuu ympäriinsä hihnan päässä haukkuen... Luulen, että tilannetta vielä pahensi vieraamme vedettävä matkalaukku. - Koko illan ja seuraavankin päivän kun vieras yritti koskea laukkuun, Alora tuli viereen haukkumaan.

Alkusählingin jälkeen Alora vaihtelevasti antoi kyllä vieraan koskea, mutta oli mielestäni silti koko ajan hieman varautuneen oloinen.

Vieras lähti seuraavana päivänä, mutta hänen vierailunsa jäljiltä patja oli lattialla vielä vähän aikaa. Katsokaa nyt, kun tuo koira adoptoi pedin omakseen! Alora ilmeisesti suosii ihmismäisiä nukkumistapoja.

Mätsärissä pitkästä aikaa!

Kukkulan kuningatar!

Kävimme tänään 21.10. pitkästä aikaa myös katsastamassa hieman match showta. Viime kerrasta tuntui vierähtäneen jo ikuisuus! Pelkäsin että Alora vähintään karkottaa tuomarin pois rähähtämällä. Sitä se ei sentään tehnyt ja muutenkin käyttäytyi hyvin aikuismaisesti. Mitä nyt kehän ulkopuolella hieman murahteli lippalakkipäiselle miehelle...

Saimme tuomarilta kivoja vinkkejä Aloran rohkaisemiseen kehässä, ja siihen miten Aloran saa pidettyä paikallaan tuomarin tutkimuksen ajan. Nyt pitääkin sitten treenailla ahkerasti ennnen Jyväskylän KV:tä, johon ei muuten enää ole kovin pitkä aika!

Tänään Aloran sijoitus mätsäreissä SIN3.

Otteita Aloran temppupankista

Liittenä video Aloran tempuista. Aluksi Alora esittää "kuolemisen", sen jälkeen vuorossa on "kurre" ja lopuksi "pistä viis." Videon ulkopuolelle jää valitettavasti Aloran tehokas vapautuminen kuolemasta, se on suoranainen hyppy! Ja huomatkaa leidimäinen kurre, Altsun kurre ei tosiaan ole mikään jämäkkä, vaan tassut sojottaa sivulle. Ilmeisesti se esittää ballerina-prinsessaa?

Video on katselijoilleen myös mitä mainiointa niskajumppaa, omistaja kun on niin fiksusti kuvannut sen kännykällä samalla, kun kertoi koiralle mikä temppu seuraavaksi ;)