Oltiin mun perheen kanssa meidän mökillä mato-ongella ja muuten vain oleskelemassa. Alora kirmaili ympäriinsä ja heiteltiin sille sitten myös keppiä veteen. Alora näytti kovasti siltä, että kyllä haluttaisi noutaa keppi ja suuren epäröinnin jälkeen se noutikin yhden heitetyistä kepeistä melko läheltä rantaa. Sen jälkeen sen kunnianhimo näytti kasvavan.
Vesi ei näyttänyt olevan Aloralle enää yhtään niin kammoksuttava elementti kuin joskus aiemmin. Se näytti jopa käyvän kammuksuttavammaksi omistajalle: Jossain vaiheessa joku heitti nimittäin kepin hurjan kauas rannasta (varmaan vahingossa), ja keppi sattui vielä kohtaan, joka oli aikamoisen äkkisyvä heti rannasta, ja tietenkin Aloran oli PAKKO saada juuri se keppi haettua. Se yritti aina rannasta uudelleen ja uudelleen, ja pulahti joka kerta äkkisyvässä jotenkin hätäisesti. Raasu, kun pulikoi siinä hätääntyneenä, palasi rantaan, ja sitten yritti uudestaan, kun halusi vain saada sen kepin. Katselin sen menoa jonkin aikaa, ja heitin sitten lähemmäs rantaa toisen kepin, johon se onneksi tyytyi. Voi tuota tyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti