perjantai 30. maaliskuuta 2012

Alora virkkuupiirissä

Tiistai-iltana kävimme Aloran kanssa virkkuupiirissä, jonne menemisestä kerroin aiemmassa blogimerkinnässäni. Pakkasin lähtiessä mukaan ison kassillisen leluja ja viltin, jonka päälle Alora voisi nukahtaa halutessaan.

Ilta ei kuitekaan alkanut aivan suunnitelmien mukaan, sillä auto oli tyhjentänyt akun, emmekä päässeet sillä liikenteeseen. En kuitenkaan ajatellutkaan jättäväni välistä kyläilemään menemistä, sekä loistavaa tilaisuutta matkustaa linja-autolla! Linja-auto on ollut tarkoitus nähdä jo pidemmän aikaa ja nyt siihen oli oikein mainio syy. Niinpä kävelin autolta sisälle, tungin jättiläismäisen tavarakassini reppuun, lampsin Aloran ja tarvikerepun kanssa bussipysäkille ja ajoimme seuraavalla bussilla keskustaan.

Jännin vaihe Aloralle oli selvästi linja-auton odottaminen autotien varressa. Jouduimme odottamaan aika kauan, sillä edellinen bussi oli juuri ehtinyt mennä. Tämä oli kuitenkin toisaalta hyvä, sillä Alora ehti paremmin tottua läheiseen autotiehen. Bussiin Alora ei tullut omin jaloin, joten jouduin kantamaan sen. Bussissa Alora sen sijaan istui kiltisti jaloissani - mitä nyt muutaman kerran pyrki syliin, niin että farkkuihini tuli ruskeat tassunjäljet. (Matka ja tahraiset farkut ikuistettuna vasemmalla kuvassa)

Keskustaan päästessä kipittelimme yliopiston kampuksen läpi, joten Alorakin on nyt nähnyt missä kotiväki viettää päivänsä, heh.

Perillä virkkuupiirissä olimme paljon sovittua myöhemmin, mutta kukaan ei näyttänyt pistäneen pahakseen ja kaikki olivat innolla tutustumassa Aloraan ja Alora oli innolla tutustumassa kaikkiin. Alora ei olisi malttanut odottaa edes sen aikaa, että sain pyyhittyä sen tassut ja mahanalustan pois ihanasta kuravedestä. Tällä kertaa uudessa tilanteessa Alora ei arastellut siis edes aluksi! Asuntokin oli tosin jo Aloralle entuudestaan tuttu, sillä siellä olemme käyneet tutustumassa aiemminkin (Alora kyläilemässä). Virkkauksesta Alora ei kovin välittänyt, sillä sen mielestä (kaikkien suureksi riemuksi) olisi ollut paljon mukavampaa kanniskella lankakeriä ympäriinsä. Nopeasti tyttö kuitenkin väsähti, eikä sitä jaksanut kiinnostaa ympäri kaupunkia raahaamani viltti edes lattialle levitettynä, vaan pöydän alla nurkassa oli paljon mukavampi torkahtaa hetkeksi.

Torkkujen jälkeen kiikutin Aloran kiireen vilkkaa pihalle, etteivät ystäväni parketit taas kokisi kovaa kohtaloa. Alora näytti aluksi pihalla olevan tarpeeksi rauhassa käydäkseen tarpeillaan, kunnes kulman takaa ilmestyi isokokoinen koira. Kävelin Aloran kanssa jonkin matkan päähän tiestä. Tätä toista koiraa oli lenkittämässä pieni tyttö, ja kun koira alkoi vetää Aloraa kohti, tyttö ei yksinkertaisesti jaksanut pitää koiraa, vaan se pääsi irti. Säikähdin meitä kohti juoksevaa koiraa ja koppasin nopeasti Aloran syliin. En halua Aloran ylipäätään tervehtivän hihnassa (olen kuullut sen edesauttavan vetämisongelmaa), eikä rokotukset ole vielä kunnossa. Muutenkin negatiiviset kokemukset vieraista koirista ei varmasti tee pentuvaiheessa hyvää. Eli onneksi kerkesin ottaa Aloran syliin.

Tyttö pyyteli kovasti anteeksi ja oli selvästi hyvin häpeissään koiransa puolesta. En kuitenkaan syytä häntä millään tavalla, eihän se hänen vikansa ollut ettei vaan jaksanut koiraa pitää, eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan puoleen tai toiseenkaan. Yritin sanoa tytölle, että ei mitään hätää, päästiin pelkällä pienellä säikähdyksellä. Tarpeet Aloralta jäivät tekemättä ulos, kun se oli tapauksen jälkeen sen verran kiihdyksissä, mutta sisällä ne tehtiin paperille ja parketti säästyi tällä kertaa, heh.

Loppuilta meni virkkuupiirissä hyvin. Alora tutustui paljon uusiin ihmisiin ja oli reipas. Se jaksoi jopa kuunnella tänne-käskyä, totteli istumista ja irti-päästämistä ja näytti vain söpöltä, eikä kenenkään vaatteita syöty tai kutimia kuolattu (ainakaan kovin pahasti).

Keskiviikkona harjoittelin Aloran kanssa hampaiden pesua ja se vasta olikin mielenkiintoinen toimenpide! Hammastahnaa typykkä olisi voinut syödä ties miten paljon, mutta itse hammasharjan tunkeminen suuhun aiheutti vastustusta.

Tällä viikolla kokeilimme kutsupillin tehoa sisällä Aloraan, kun se on tekemässä jotain oikeasti mielenkiintoista. Leikin Aloran kanssa toisessa huoneessa, kun Jere laittoi ruuan valmiiksi keittiössä, niin että Alora ei sitä edes huomannut. Alora oli täysin leikin tiimellyksessä mukana, se jopa murisi leikillään lelulle, kun Jere vihelsi pilliin. - Ja Alora lopetti leikkinsä, päästi lelusta irti ja viiletti keittiöön kuin tuulispää! Loistavaa, tyttö! Yliopistolla on ensi viikko lomaa, jonka olemme ajatelleet viettävämme kotiseudullamme. Jospa pilli toimisi kutsuna myös siellä, sillä olemme ajatelleet mennä Aloran kanssa "pidemmälle" metsälenkille ja aivan täysin vapaana ;) Täällä kun ei nyt ole enää oikein uskaltanu vapaanaoloharjoituksia tehdä, kun tyttö on rohkaistunut menemään kaikkien luokse..

Seuraavaksi maanantaiksi Alora siis valmistautuu pitkään automatkaan. Lähdemme liikenteeseen illalla Aloran pentukoulun jälkeen. Tämän ajattelimme olevan siinä mielessä hyvä ajankohta, että Alora on sen jälkeen ollut väsynyt ja jaksaa varmaan nukkua sitten suurimman osan matkasta.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Viimeisimmät kuulumiset

Huh, on mennyt jo viikko viimeisimmästä päivityksestä! Arvasin, että siirryn jossain vaiheessa hyvin säännöllisen epäsäännölliseen blogin päivittämiseen, mutta tässäpäs tulee nyt asiaa kerralla koko viikolta! Viikossa on ehtinyt tapahtua kyllä jo niin paljon, etten varmaan enää kaikkea edes muista... No ainakin tärkeimmät ;)

Viime sunnuntaina päätimme virkistäytyä koiran elämästä hieman talon ulkopuolellekin ja kävimme elokuvissa. Kuvittelimme Aloran yksinolon menneen hyvin, sillä se jäi tänne ihan rauhassa ja kun tulimme takaisin, kuuntelimme käytävässä muutamia kymmeniä sekunteja ja täällä oli hiljaista, sitten vasta tulimme sisään. Tiesimme kyllä, ettei Alora ollut kuitenkaan ihan täysin rentoutunut, sillä se oli heti ovella vastassa, kun avasimme oven. Se oli kuitenkin tällä kertaa yksinollessaan koskenut jättämiimme possunkorviin ja kongiin, jotka se on yleensä jättänyt rauhaan. Kuvittelimme siis etenevämme yksinolon kanssa... Kunnes maanantaina saimme naapureilta palautetta, että Alora oli haukkunut monta tuntia sunnuntaina yksin! Järkytyimme, sillä olimme kuvitelleet Aloran olleen kuitenkin hiljaa. On totta, ettei omistaja voi tietää miten koira käyttäytyy, kun on itse poissa. Ajattelin, että siitä olisi joku selkeä merkki olemassa, mutta ei ilmeisesti.

Otimme naapurien ilmoituksen sen vaatimalla vakavuudella, joten meidän koko viime viikko onkin mennyt sitten yksinoloa seuraillessa ja lisäharjoitellessa. Hankin muunmuassa läppäriini ohjelman, jolla pystyy nauhoittamaan huoneen tapahtumia sillä aikaa kun olemme poissa. Tietokone nauhoittaa sekä ääntä että kuvan. Halusin kovasti tietää, mitä täällä oikeasti tapahtuu sillä aikaa kun olemme poissa, ja kuinka kauan meidän lähtömme jälkeen haukkuminen alkaa.

Olen nyt kuvannut huonetta yhteensä noin viiden tunnin edestä, eikä Alora oli haukahtanut sinä aikana kuin pari satunnaista kertaa. Uskon siis edelleen suuntamme olevan oikea. Toivon nyt, että se sunnuntain haukkuminen oli  poikkeustilanne. Ja eiväthän naapuritkaan voi tietää niinä kertoina, kun Alora on täällä rauhassa, että se on yksin. Emme ole kuitenkaan ottaneet mitään riskejä, vaan olemme harjoitelleet entistä tiiviimmin.

Kuvaamilleni videoille on tallentunut enemmän Aloran hauskoja tempauksia kuin itse haukkumista tai panikoimista. Ajattelinkin koota näistä hauskoista pätkistä pienen videon, ehkä saan sen jossain välissä laitettua tänne blogiinkin ;)

Nyt siirrytään sitten sivuasioihin yksinoloharjoitusten parista...

Tiistaiaamuna leikkasin Aloran kynsiä, kun tulin ajatelleeksi että kynsienleikkaus olisi helpompaa jos lyhentäisin tassukarvoja. Kun leikkasin tassukarvoja keittiösaksilla, tulin ajatelleeksi, että se olisi helpompaa jos minulla olisi pienemmät sakset. Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä jokin muukin on ajatellut tätä ongelmaa. Siispä lähdin Mustiin & Mirriin.- Ja näin kätevästi pääsin kynsienleikkauksesta M&M:ään ostostelemaan 70 eurolla. On se kumma, kun niitä tarpeita tulikin yhtäkkiä lisää kun pääsin sinne asti! Ostin muun muassa Aloralle haisunäätä-lelun. Liitteenä kuva Alorasta haisunäädän kanssa. Lelu löi kyllä heti tiensä Aloran sydämeen!

Keskiviikkona ja torstaina meillä ei tainnut olla muuta elämää kuin yksinoloharjoitukset. Molemmilta päiviltä saatiin kannustavaa ja täysin hiljaista yksinolomateriaalia poissaollessamme. Videoiden perusteella Alora on eniten hermostunut, kun lähdöstämme on kulunut 20-30 minuuttia, hmm...

Perjantaina käytiin rokotuksilla. Kun nostin Aloran pöydälle, se halusi välittömästi tehdä lähempää tuttavuutta lääkärin kanssa. Lääkärin ensimmäinen kommentti Alorasta olikin: "onpas sosiaalisen oloinen pentu!" Lääkäri teki nopean terveystarkastuksen ja totesi kaiken olevan kunnossa. Sitten oli itse rokotuksen vuoro. Lääkäri mietti ääneen, että josko me saataisiin pentua hieman harhautettua, otti isosta purkista kaksi koirankeksiä ja laittoi ne pöydälle Aloran eteen. Ajattelin yhtää aikaa, ettei ne kaksi keksiä riitä mihinkään tai Aloralle ei edes maistu ruoka, ruokahalu kun tuntuu katoavan niin nopeasti. Mutta ehei, Alora napsasi heti keksin suuhunsa ja sen pureskellessa piikki olikin kätevästi pistetty. - Ja näin koko käynti oli ohi noin kymmenessä minuutissa ja minäkin kyselin vaan hölmistyneenä ovella: "tässäkö se nyt jo oli?" Hassua, että reissu kävi niin nopeasti, olin kuullut kaikenmoisia kauhutarinoita. Mutta hyvä, että saatiin nyt positiivinen kokemus eläinlääkäristäkin Aloran sosiaalistamispakkiin!

Perjantai-iltana olisi ollut viimeinen mahdollisuutemme leikkikouluun, mutta päätimme sitten olla menemättä rokotuksen takia. Alora ei kuitenkaan illalla näyttänyt saaneen mitään oireita rokotuksesta, vaan sillä oli ihan normaaliin tapaan virtaa ja kunnon iltavilli, joten tuskin olisi ollut pahitteeksi vaikka olisimme menneetkin.

Perjantaina Aloralla jäi siis väliin mahdollisuus leikkiä muiden kanssa. No, sitten tuli lauantai. Olin kutsunut kaksi kaveriani kylään, toinen Aloralle entuudestaan tuttu ja toinen vieras ihminen. Tällä Aloralle vieraalla ihmisellä sattuu olemaan 8 kuukauden ikäinen, pienikokoinen urospentu, joka sai myös kutsun Aloran leikkivieraaksi. Aluksi Alora oli tapansa mukaisesti hyvin varautunut ja suorastaan pelkäsi vierasta pentua. Meistä näytti, että energinen uros oli jopa liian aggressiivisesti Aloraa lähestyvä. No, siitä huolimatta ei mennyt kauaa, kun Alora oli taas oma itsensä ja innostui leikkimään vieraan pennun kanssa. Meistä oli niin hauskaa, kun Alora ja uros olivat periaatteessa samankokoisia, vaikka olivatkin ruumiinrakenteeltaan ihan erilaisia. Aluksi emme olisi kyllä uskoneet sitä, mutta Alora jaksoi leikkiä jopa kauemmin kuin uros! Heh, melkoinen energiapakkaus ilmeisesti tuo meidänkin neiti!


Ulkona ollessamme olen ottanut tavaksi käyttää kaikki mahdolliset ohitustilanteet hyväkseni. Jos satun näkemään, että jostain suunnasta on tulossa juoksija, pyöräilijä, lastenvaunut, koiran lenkittäjä tai joku muu liikkuja, voitte arvata mihin suuntaan jatkan matkaani, hehe. Olemme onnistuneesti ohittaneet jo useita kummallisia kulkupelejä, mutta autotie on kuitenkin Aloralle edelleen pelottava paikka.


Huomenna mennään Aloran kanssa taas kyläilemään. Ystäväni järjestää niin kutsutun "virkkuupiirin", jonne on tulossa muutamia kavereita ystäväpiiristä virkkaamaan, puhumaan, pelailemaan ja sen lisäksi tutustumaan Aloraan. Monet ovatkin jo oikein palaneet halusta tutustua Aloraan, mutta taidan olla liian huono kutsumaan ihmisiä kylään. No, onnistuuhan se näinkin! Samalla reissulla pääsemme kätevästi näkemään jälleen vieraita paikkoja ja ajelemaan hissillä, eli hukkareissu se ei voi olla missään nimessä! Huomenna siis sosiaalistamisen kannalta otettava päivä ;)

Muita kuulumisia lyhyesti: Aloralle on alkanut tulla hurjasti mustia pilkkuja! Vastakarvaan silittäessä ei löydy paljon alueita, joissa ei ei olisi jossain alla näkyvissä mustaa pilkkua. Toisinsanoen alan viimein uskoa, että meidänkin koira on musta ;)

Alla olevista kuvista näkyy Aloran "valkoista" pilkullista kaulaa.





Ja vielä lopuksi... Vesikupin loiskuttaminen on jatkunut samaan malliin.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Alora pentukoulussa

Tänään alkoi Aloran pentukoulu. Kyllä vain, ihan pentukoulu, jossa on tarkoitus oikeen oppia asioita. Olin tentissä vielä tunti ennen pentukoulun alkua ja jännitin miten edes ehdimme sinne, mutta olin onneksi ripeä tenttijä ja ehdimme hyvin. Pentukoulun osallistujien joukosta löytyi myös Aloralle tuttu naama: samainen cockerspanieli, joka nuoli Aloran huulia ensimmäisellä kerrallamme pentujen leikkikoulussa. Cockeri on kyllä kasvanut ihan hurjasti, mutta oma koiravauva tuntuu pysyneen samankokoisena ;)

Olin jännittänyt etukäteen sitä miten Alora ottaa kontaktia, kun muu ympäristö ja muut koirat ovat niin kiinnostavia. Aluksi saimmekin nähdä vilauksia hihnassa vetävästä ja rimpuilevasta Alorasta, mutta onneksi kurssi aloitettiin kontaktiharjoituksilla, jotka todella kyllä tulivat kohdallamme tarpeeseen. Alora oivalsi nopeasti kontaktiharjoitusten jujun, sillä olemme harjoitelleet kotosalla myös lähes samalla tavalla. Neitokainen tuntui kuitenkin kyllästyvän nopeasti saman harjoituksen toistoon, eikä sitä voi siitä syyttää, toinen on niin pieni vielä. Pidimme aina tauon muutaman toiston jälkeen. Myös muilla koirakoilla oli aluksi ongelmia kontaktin kanssa, joten emme olleet ainoita. Ylipäätään kurssin vetäjä määritteli kurssin suurimmaksi tavoitteeksi kontaktin, joka sopii meille paremmin kuin hyvin. Eli olin siis jännittänyt täysin turhaan! Olin myös ajatellut, ettei Alora välttämättä suostu syömään mitään, kun sen ruokahalu tuntuu katoavan nopeasti uusissa tilanteissa. Lihapullat kuitenkin kelpasivat koko ajan sitä paremmin, mitä paremmin Alora tuntui tilanteessa rentoutuvan.

Seuraavaksi harjoiteltiin istumista, joka onnistui Aloralla hyvin niin kauan kunnes kurssin ohjaaja tuli aivan meidän viereemme seuraamaan. Ilmeisesti ohjaaja olisi ollut paljon kiinnostavampi tavoittelun kohde kuin lihapullan palanen. Muutaman hetken jälkeen Alora kuitenkin tottui vieressä seuraavaan ohjaajaan ja alkoi totella istumiskäskyä. Lisäksi tänään kurssilla harjoiteltiin luoksetuloa, joka tosin ei toiminut aivan yhtä nätisti kuin kotona. Aloran hihna oli luoksetulon aikana kurssin ohjaajalla, joten Alora oli hieman ihmeissään siitä. Myös pilli luoksetulon käskynä olisi saattanut toimia Aloralle paremmin kuin itse "tänne"-sana.

Josta mieleeni tuleekin kertoa, että olemme harjoitelleet luoksetuloa pillillä myös ulkona: viheltäessäni pilliin ulkona Alora juoksi innoissaan luokse. Mukanani oli pakasterasiasta osa yhdestä Aloran ateriasta, jonka annoin palkinnoksi luoksetulosta. Olemme toistaneet pilliharjoituksen ulkona nyt kolme kertaa ja tästä on hyvä jatkaa.

Ohjaaja katsoi nyt ensimmäisellä kurssikerrallamme myös Aloran hampaat ja ihan lopuksi tehtiin rauhoittumisharjoitus. Kotiläksyksi saimme harjoitella vielä kontaktia, istumista, rauhoittumista ja luoksetuloa. Niitä olisimme tosin varmaan harjoitelleet muutenkin, mutta toteutukseen saimme uusia ideoita ja ehkä ripauksen rohkeutta harjoitella vähän vilkkaammillakin paikoilla.

Olin kyllä hurjan ylpeä Alorasta kurssilla! Eihän se täydellisesti käyttäytynyt, mutta en todellakaan ollut sellaista odottanutkaan. Seuraavaa kurssikertaa odotellessa!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Leikkikoulussa osa 2

Lauantaiaamun ratoksi ajattelin kirjoittaa Aloran tuoreimpia kuulumisia, kun muu väki talossa vielä nukkuu. Olen huomannut päivitelleeni paljon pelkän tekstin muodossa, joten vasemmalla voitte nähdä kuvituskuvan tyypillisestä Aloran hetkestä: lelu suussa ja häntä viuhuu niin hurjasti ettei sitä edes näe ;)

Kävimme jälleen eilen pentujen leikkikoulussa. Tällä kertaa Alora ei ujostellut edes alussa ollenkaan, vaan paloi halusta mennä muiden koirien luokse temmeltämään. Se oli jopa niin menossa, että minun oli vaikea saada se rauhoittumaan siksi aikaa että pystyin ottamaan siltä hihnan ja pannan pois! Muutenkin Aloran leikki oli hyvin railakasta, varsinkin hieman Aloraa kookkaamman irlanninsusikoiran pennun kanssa, joka myöskin oli edellisellä kerralla ollut hyvin varautunut. Molemmat pennut kyllä olivat nyt päässeet kahleistaan ja leikkivät hyvin tasavertaisesti keskenään.

Alora ei viime kerralla leikkikoulun aikana suostunut ollenkaan käymään tarpeillaan pihalla ja sama kaava toistui tälläkin kertaa. Sillä oli kyllä selvästi hätä ja sisällä tiloissa se nuuhki vähän väliä maata siihen malliin, että ravasimme pihalla yhtä mittaa, mutta se ei vaan käynyt tarpeillaan. Pihalla aina mietimme, miten kätevää olisikaan jos Alora osaisi jo "pissa"-käskyn ;) Viimeksi Alora suostui tekemään tarpeensa leikkikoulun jälkeen vasta kotipihalla ja sama toistui tälläkin kertaa. Tuntuu että se oikein huokasi helpotuksesta tutulla pihalla, ja päästikin sitten kunnon järven tutulle paikalle, voih.

Eilen annoimme Aloralle matokuurin ja viikon päästä sitten rokotuksille! Kysyin myös pentujen leikkikoulusta, että kannattaako meidän tulla ensi viikon perjantaina illalla leikkikouluun paikalle ollenkaan, kun iltapäivällä on rokotusaika. Ilmeisesti voimme tulla, mikäli pentu ei näytä väsyneeltä ja niskaan ei nouse pattia. Käymme siis leikkikoulussa vielä yhden kerran, mikäli rokotuksesta ei tule näitä oireita. Muuten tämä oli valitettavasti viimeinen kertamme leikkikoulussa, sillä kurssi päättyy kahden viikon kuluttua ja emme pääse viimeiselle kerralle iltaopintojeni takia, joten seuraava kerta on viimeinen mahdollisuutemme. Jatkaisimme mielellämme leikkikoulussa käyntiä, jos samaa kurssia jatketaan vielä myöhemmin, sillä se näyttää kyllä tekevän hyvää Aloran itseluottamukselle! Harmittaa kyllä todella paljon, ellei Alora saa enää mahdollisuuksia leikkiä muiden samanikäisten pentujen kanssa. Koirakavereita on kyllä tiedossa yhdestä nuoresta uroksesta sekä yhdestä nelivuotiaasta nartusta, mutta olisi kiva vielä antaa Aloralle mahdollisuus pentujen leikkeihin muiden pentujen kanssa.

Eilen leikkikoulun jälkeen jouduimme jättämään Aloran nopeasti yksin sen jälkeen kun saavuimme takaisin kotiin, sillä meillä on saunavuoro aina perjantai-iltaisin. Tähän mennessä olemme vuorotelleet niin, että molemmat on käyneet yksin ja viime viikonloppuna ihana vieraamme oli Aloran seurassa saunan ajan, joten sen ei ole saunan takia tarvinnut vielä olla ollenkaan yksin. Nyt olimme kuitenkin päättäneet mennä yhdessä, joten annoimme Aloralle puruluita ja vettä makkariin ja menimme vain rohkeasti saunaan. Mietimme, että millaistakohan kuolemaa se koira siellä huutaa, kun tulemme pois. Yllätys olikin mitä suurin, kun saavuimme saunasta, sillä rappukäytävään ei kuulunut mitään ääniä, eikä eteisessäkään kuulunut mitään ja kun avasimme makuuhuoneen oven, typykkä mönki unisen näköisenä sängyn alta pois. Loistavaa!

Saunan aikainen kokemus antoi totisesti uutta toivoa yksinolon suhteen, sillä Aloralla on ollut vaikeuksia saada itsensä rauhoittumaan sillä aikaa kun olemme olleet poissa. Tällä viikolla Aloralla on ollut kaksi kahden tunnin pätkää yksinoloa, eikä se ole sillä aikaa ilmeisesti ollut kovin rauhassa, kaikesta harjoittelustamme huolimatta. Oven karmiin oli ilmestynyt muutamia kynnen jälkiä, ja kongit ovat olleet koskemattomina lattioilla, vaikka se on yleensä niistä hurjan kiinnostunut jos olemme läsnä huoneessa sen kanssa. Aloraa ei tarvitse edes huomioida, riittää että se tietää että olemme läsnä huoneessa, niin se voi rauhoittua. Kuitenkin Alora on ollut hiljaa silloin, kun olen tullut kotiin ja kuunnellut rappukäytävässä mahdollisia ääniä. Ensimmäisellä kerralla se tosin puhkesi haukkukonserttiin kun tulin eteiseen. Ehkä se pikku hiljaa tottuu yksinoloon, ainakin yksi kaverini on rohkaissut minua paljon kertomalla heidän alkuvaikeuksistaan ja nykyisestä tilanteestaan. Tuntuu vain julmalta jättää toinen huoneeseen yksin panikoimaan, mutta ei kai sille mitään voi. Ja milläpä sitä edelleenkään tottuisi, eillei ole tilaisuutta tottua.

Aloran uusiin tapoihin kuuluu vesikupin loiskuttaminen... Muutenkin meille on tullut selväksi, että tuo koira rakastaa vettä! Aiemmin yhdessä merkinnässäni kirjoitin siitä, miten Alora rauhoittui kylvyn aikana heti kun sai vettä päällensä. Nyt olemme huomanneet, että jos suihkuttelemme kylpyhuoneen lattiaa (Alora joskus käy pissalla kylppärissä, siellä ei ilmeisesti luista tassut), Alora tulee mielellään leikkimään suihkun alle ja on ihan riemuissaan kun saa vettä päällensä. Yritimme myös jossain välissä tehostaa kieltosanaa suikuttamalla vesipullosta vettä Aloran päälle, mutta typykkä vain tuntuu innostuvan siitä entisestään ja alkoi usein haukkua vesipullolle häntä heiluen. Nyt vesikupit on alkanut levitä pitkin maita ja mantuja kun typykkä on huomannut että täällähän on myös sitä kivaa ainetta! Ja juokseminen vasta onkin kivaa sen jälkeen, kun märät tassut luistavat lattiaa vasten. Oikein odotamme, että pääsemme kesällä viemään Aloraa mökille ja se pääsee kokeilemaan uimista. Voin jo kuvitella sen hyppimässä innoissaan rannalla. Olisi myös kiva opettaa noutaminen, se varmasti hakisi vedestä mielellään kelluvia leluja, kun se on muutenkin tuollanen pieni leluhullu ;)

Ainiin, ja sitten vielä yksi pieni juttu: Alora on IHANA! ♥

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Alora kyläilemässä

Alora kävi tänään (viimein, onhan tätä jo suunniteltu) ensimmäistä kertaa kyläilemässä vieraassa asunnossa. Samalla reissulla Alora pääsi autoilemaan itsenäisesti yksin takapenkille. Alkumatkasta Alora oli ihan ihmeissään ja vinkui, mutta heti kun se hiljeni, sujautin sille makupaloja. Nopeasti Alora tuntuikin rauhoittuvan ja päästessämme perille se jo makoili tyytyväisenä rauhassa omalla paikallaan, jes!

Alora käveli hihnassaan niin reippaasti ja vetämättä vieraassa ympäristössä, että olin aivan pakahtua ylpeydestä ;) Loistavaa pentu! Sisälle meno vieraaseen rakennukseen ei sen sijaan olisi ollut yhtään niin houkuttelevaa, varsinkaan kun aulassa astuimme myös pelottavaan pieneen huoneeseen, jossa oli lattialla musta kumimatto ja jota myös hissiksi kutsutaan. Hissiin uskaltautuminen omilla jaloilla oli haasteellista, mutta hississä olo sinänsä ei ollut yhtään niin pelottavaa.

Vieraassa asunnossa Alora oli aluksi ihan hukassa, kuten sillä ilmeisesti tapana on. Jonkin aikaa se kyhjötti jaloissani, mutta lähti sitten tutkimusmatkalle. - Ja pissasi parketille, hupsista. Toivottavasti ollaan tervetulleita kylään uudestaankin :D No, joka tapauksessa vierailu sujui hyvin ja Alora reipastui nopeasti omaksi itsekseen. Alora uskaltautui myös nukahtamaan vieraassa paikassa. Ylipäätään uusissa paikoissa rentoutuminen näyttää pikku hiljaa käyvän helpommaksi, kun niissä vain tulee käytyä! Alora jaksoi myös tutkimustensa keskellä keskittyä minuunkin ja totteli esimerkiksi käskyäni istuutua, joka ilmeisesti teki vaikutuksen asunnon omistajaan. Ensi viikon maanantaina alkaakin jo meidän pentukurssi, joten on tietysti ihan paikallaa, ettei Alora ole ihan pelkästään ihmeissään ole uudessa paikassa, vaan jaksaa myös löytää kontaktinkin aina välillä.

Vierailulla viivyimme noin kaksi tuntia. Alora näytti olevan jo ihan täysin rentoutunut siinä vaiheessa kun lähdimme.

Muita asioita: Pillin käytössä olemme edistyneet. Alora selvästi yhdistää toisiinsa pitkän puhalluksen ja ruuan. Olemme opettaneet myös istumista erilaisesta pillin vihellyksestä, mikä voisi olla kätevä käsky ulkona pysähtyä paikalleen... Katsotaan miten käy. Olen ylipäätään alkanut entistä aktiivisemmin opettaa taitoja myös asunnon ulkopuolella. Ulkona on harjoiteltu tähän mennessä pääasiassa katsomista ja istumista.

Alora kiittää ja kuittaa, lähtee nyt unille ja odottaa innolla mitä huomenna keksittäisiin...

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Aloran jännittävä viikonloppu

Aloran on viettänyt sosiaalistamisen täytteistä viikonloppua.

Perjantaina haimme vieraamme juna-asemalta. Saavuimme sinne ikävästi hieman viime tipassa, joten Alora ei vielä perjantaina päässyt näkemään rautatieaseman vilinää. Sen sijaan kävimme kävelemässä Jyväskylän keskustassa pienen pätkän, joten Alora pääsi harjoittelemaan ihmisvilinän keskellä kävelyä. Aluksi typykkä näytti olevan ihan hukassa: joidenkin ihmisten kohdalla se pelkäsi ja halusi perääntyä, kun taas toisia kohti se pyrki kovasti. Tytöllä on vielä hakusassa sääntö ettei hihnassa tervehditä ;)

Myös Aloran huomion kiinnittäminen on toistaiseksi ulkona erittäin haasteellista, sillä se on niin kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta. Mutta uusiin asioihinhan sinne toisaalta mennään tutustumaankin! Ylipäätään ulkona Alora helposti menettää ruokahalunsa, siellä ei maistu juuri minkäänlaiset makupalat - ihan sama mitä mukana sattuu olemaan. Joka tapauksessa, pienen keskustassa oleilun jälkeen Alora rentoutui hieman, haisteli ympäriinsä ja suostui ottamaan muutaman makupalankin. Sitten ohi sattui kulkemaan jalkojaan tömistelevä poika, jota Alora jälleen pelästyi. Kun se rauhoittui vähän, lähdimme turvallisille kotikonnuille.

Perjantai-iltana kävimme pentujen leikkikoulussa. Sielläkin Aloralla meni pienoinen hetki tottua uuteen tilanteeseen. Alora oli melkein koko ensimmäisen vartin meidän jaloissa istumassa paikallaan kuin patsas. - Näin siitäkin huolimatta, että pieni spanieli nuoli sen huulia häntä heiluen. Ajattelimme, että mitähän tästäkin tulee, kun toinen ei liiku mihinkään. Kuitenkin pikku hiljaa Aloraa alkoi kiinnostaa muut pennut ja se rohkaistui välillä juoksemaan niiden perässä. Kuitenkin heti niiden kiinnostuttua Alorasta se tuli pikaisesti takaisin meidän luokse istumaan. Sitten melko nopeasti alkuun päästyään, se pääsikin todenteolla kahleistaan. Alora halusi ehdottomasti painia muiden pentujen kanssa, vaikka ne olisivat ilmeisesti mieluummin halunneet hippailla toisiaan. Meistä hieman näytti, että Aloralla oli enemmän tilan toisella puolella olleiden isojen pentujen leikit näiden pienten pentujen leikkien sijaan, vaikka toki kokonsa puolesta se sopi paremmin pienten pentujen puolelle.
 
Lauantaina kävimme kävelemässä pienen matkan autotien vartta, eikä Alora näyttänyt olevan moksiskaan viereisestä tiestä. Se ei tosin varmaan edes nähnyt autoja suuren lumivallin takia, mutta ainakaan äänet eivät häirinneet. Lauantaina aktivoimme pentua opettamalla entistä pidemmälle istumista sekä "kumpi käsi"-peliä, joissa molemmissa olimme ihan alkeissa, mutta jotka se omaksui huikean nopeasti!

Sunnuntaiaamuna veimme vieraamme juna-asemalle ja nyt Alorakin pääsi näkemään juna-aseman. Eniten ihmetytti ympäriinsä kaikuvat kuulutukset sekä pihalla virtaava keväinen, minimaalinen puro, minkä läpi typykkä ei olisi millään rohjennut mennä. Ihmisten päät tuntuivat kääntyvän ihastuksesta kun Alora haisteli ympäriinsä, heh. Iltapäivällä pitkien unien jälkeen kävimme kävelemässä pienen pätkän läheisessä metsässä. Hangen keskelläkin Alora poikkesi mielellään polulta haistelemaan oksia ja nostamaan niitä suuhunsa kannettavaksi.
 
Autoilu Aloran kanssa on sujunut kaikilla tekemillämme matkoilla hyvin. Se matkusti kaikki matkat omalla paikallaan, samalla kun istuin vieressä ja palkitsin hyvästä käytöksestä. Alora jopa ehti melkein nukahtaa tuollakin lyhyellä matkalla, mikä antaa toivoa neljän tunnin ajomatkalle meidän kotikonnuillemme muutamien viikkojen kuluttua...

Lopuksi hieman muita kuulumisia: Ruokakupin Alora vastaanottaa hienosti paikallaan istuen ja koskee kuppii vasta luvan saatuaan, hyvä tyttö! 

Viimeisimmässä blogi-päivityksessäni lupailin seisotuskuvaa Alorasta: oikealla olevassa kuvassa on 10 viikon ikäinen Alora seisotusharjoituksissa.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Lisää vieraita ja muuta mukavaa

Tällä viikolla Alora on saanut jälleen kokea paljon uusia asioita. Etenemme aika maltillisesti, Alora kun tuntuu aina vieroksuvan ja pelkäävän kaikkea uutta. Olemme tällä viikolla totutelleet imuriin: nostin sen aluksi muutamia kertoja päivässä näytille, ja annoin namuja sen lähellä rauhallisesti oleskelusta, sitten laitoin imurin päälle vähäksi aikaa toisessa huoneessa ja sitten samassa huoneessa Aloran kanssa yrittäen itse näyttää aivan ylitsepursuavan rauhalliselta. Seuraavaksi tein sillä siivousliikkeitä ilman että se oli päällä ja sitten vain käytin sitä ihan normaalisti. Aluksi Aloraa siltikin pelotti imurointi, ja se meni sohvan alle piiloon. Loppujen lopuksi se kuitenkin tuli sohvan alta, ja käyttäytyi kuin ei mitään imuria olisikaan. Jes!

Moppi sen sijaan olisi ollut paljon kiinnostavampi. Se kun huiskii niin kivasti lattioita eikä pidä ääntä. Aloran silmistä oikein näkee kun se ajattelee: "Mikä loistava jahtauskohde!" Aloraa sai kyllä kieltää mopin kimpusta jatkuvasti. Aina se onneksi kiinnostui omista leluista, kun niitä tarjosi sille vaihtoehdoksi mopin kimpussa olemisesta. Jospa se siitä pikkuhiljaa!

Sohvalle ja sängylle tyttö haluaisi pyrkiä ihan koko ajan, eikä se tunnu käsittävän ettei se saa niille tulla. Olemme ottaneet tavaksi olla vain huomioimatta sitä kokonaan kun se pyrkii sohvalle tai sängylle, mutta se vain häntä heiluen seisoo etutassut sängyn tai sohvan reunalla... Voih,  kiva nähdä miten sen kanssa käy.

"Katso"-harjoituksissa olemme edenneet hyvin. Alora selvästi tietää sanan merkityksen ja alkaa tapittaa hetimiten silmiin sanan kuulleessaan. Olemme siirtäneet sanan käyttöön myös ovesta ulos pyytämiseen. Lisäksi käytämme sanaa aina jos meillä on jotain (esimerkiksi lelu tai ruokakuppi), jonka Alora haluaa. Olemme yrittäneet myös laskea Aloran himoitseman tavaran maahan, jonka jälkeen sen on pitänyt pyytää lupa katsomalla ja sitten saanut jatkaa toimintaan kuullessaan "ole hyvä." Aluksi jouduimme estämään sen kulkua, mutta nyt sen pyrkiessä kohti tavaraa riittää pieni kosketus rintaan, jolloin se huomaa katsahtaa silmiin ja saa luvan käydä käsiksi tavaraan. Joskus se jopa ihan kiltisti istuu paikallaan ja katsoo tavaraa, sitten katsoo silmiin ja saa luvan ottaa tavaran!

Samoin yksinoloharjoituksissa olemme edenneet mielestäni suhteellisen hyvin. Huomasimme, että aitaus kävi pidemmän yksinolon päälle tylsähköksi, joten aloitimme harjoitukset alusta makuuhuoneeseen. Myöhemmin ajattelimme aidata pentuaitauksella vain olohuoneen ulos hauvan yksinolotilasta, sillä emme voi taata etteikö olohuone olisi pennulle sähköjohtoineen aina täysin turvallinen yksinolopaikka. Makuuhuoneeseen olemme uskaltaneet jättää Aloran tähän mennessä yksin kymmeneksi minuutiksi ja koko sen ajan se onkin odotellut hiljaa järsien possukorvaa tai tuhoten kongia ;) Tässäkin etenemme pikkuhiljaa ja yksinoloaikaa vaihdellen - ehkä tänään uskalletaan yrittää vartin yksinoloa... Toisaalta hieman jännittää, sillä ensiviikolla mun koiravauva-loma loppuu ja täytyy palata opintojen pariin, vaikkakaan ei hirveän täysipainoisesti. Päivää kohden Aloralla tulee olemaan yksinoloa kahden tunnin pätkissä.

"Irti"-käsky toimii satunnaisesti. Joskus lelu olisi niin kiinnostava, ettei siitä vain malta päästää irti. Tässä kaipaammekin vielä lisäharjoitusta. Samoin lelun vaihtaminen toiseen on välillä haasteellista, jos suussa oleva tavara on hirvittävän kiinnostava. Olemme kuitenkin tyytyväisiä, että Alora on tähän mennessä ollut lähinnä kiinnostunut leluistaan, eikä ole suuremmin alkanut repiä kiellettyjä asioita, mitä nyt välillä on hampaat saattaneet eksyä hieman väärään paikkaan.

Olemme harjoitelleet myös hihnakävelyä, joka suujuu sisätiloissa mainiosti. Olen opettanut Aloralle, että reiden taputuksesta sen tulee tulla sivulle, josta seuraa namupaloja. Sisällä se seuraakin hihnassa mielellään sivulla, jonka se tosin tekee mielellään myös ilman hihnaa... Ulkona Alora kuitenkin mieluummin pyrkii kohti sisätiloja, eikä osaa kulkea hihnassa yhtään niin kauniisti kuin sisällä. Mutta ehkä harjoitus tekee tässäkin mestarin pikkuhiljaa!

Hihnakävelyn lisäksi olemme hieman harjoitelleet seisomista paikallaan. Paikallaan on kiva olla jos nameja tulee jatkuvalla syötöllä ;) Ehkä lähipäivinä saan tänne seisotuskuvan tyttösestä! Myös pöydällä ollaan edelleen oleskeltu hieman, samoin kuin hampaita, tassuja ja korvia on tutkiskeltu. Käskystä pysähtymistä olemme yrittäneet hieman tytölle esitellä, sitäkin toivon mukaan jatketaan. Kutsusta Alora tulee mielellään paikalle. Istumisesta opetin eilen ihan alkeita.

Aloraa on kiva opettaa silloin kun se on kaikista riehakkaimmalla päällään, ja haluaisi vain juoksennella ympäri taloa. - Opettaminen rauhoittaa sitä niin paljon! Varsinkin katsomisharjoitukset tuntuvat olevan hyvin rauhoittavia. Toiseksi rauhoittavaksi tekijäksi huomasimme veden, kun pesimme "kellertyneen" Aloran muutama päivä sitten. Ennen kylpyä tyttö oli ihan energinen ja jännitimme hieman että mitenköhän kylvetys onnistuu, mutta heti kun Alora sai vettä päälleen se rauhoittui ihan täysin ja taisi vain nauttia kylvystä.

Tiistaina meillä kävi jälleen vieraita: tällä kertaa kokonainen perhe, kaksi aikuista ja kaksi lasta. Siinä olikin Aloralle jo niin paljon uusia tuttavuuksia lyhyessä ajassa, ettei Alora ehtinyt heidän lyhyen vierailunsa aikana tottua heidän läsnäoloonsa, vaan arasteli koko ajan.

Perjantaina meillä olisi tarkoitus vastaanottaa vielä yksi vieras, jonka haemme juna-asemalta. Sinne reissulle Alorakin pääsee mukaan. Olemme hieman ehtineet totuttaa Aloraa autoilemaan omalla paikallaan autossa, tätä harjoitusta jatketaan myös toivottavasti tänään, jotta Alora uskaltaa autoilla perjantaina. Samoin perjantaina meidän on tarkoitus mennä piipahtamaan pentujen leikkikoulussa, missä Alora pääsee näkemään muitakin pentuja ja sosiaalistumaan koirien tapoihin!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen vieras

Eilen meillä kävi sitten ensimmäinen vieras katsomassa Aloraa. Alora oli aluksi vieraasta hyvin kummissaan ja arkaili menemällä sohvapöydän taakse piiloon ja katselemalla sieltä ihan rauhassa. Vieraamme kuitenkin heitteli sille muutamia lihapullan palasia, ja pikku hiljaa Alora kerkesi vähän totutella uuteen ihmiseen ja uteliaisuus iski. Se meni haistelemaan varovasti vierasta ja kohta se olikin jo vieraamme sylissä. Muutaman tunnin jälkeen Alora näyttikin jo todellisen karvansa vieraallemme ja alkoi "riehua" sekä kanniskella leluja, tapansa mukaan ;)

Loppu viikosta saamme lisää vieraita luoksemme. Ennen sitä meidän olisi tarkoitus treenata remmikävely siihen malliin, että päästäisiin tutkimaan kaupungin hälinäänkin hieman pennun kanssa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen viikkomme koiranomistajana

Eilen tuli kuluneeksi viikko siitä kuin haimme Aloran elämäämme. Parina viime päivänä ei ole tapahtunut mitään mainittavan suurta. Olemme edelleen harjoitelleet kontaktin ottamista ja aloittaneet hieman seisottamistakin sekä harjaamiseen totuttamista.Olemme jatkaneet pantaharjoittelua ja yksinoloharjoituksia. Kerran olemme liittäneet pantaan myös hihnan ja sekös Aloraa ihmetytti!

Ulkona Alora on tullut aina vain rohkeammaksi, joka on pelottavaa, kun tuossa kuitenkin silloin tällöin kulkee muutakin väkeä. Eilen Alora kiinnostui ulkona kauempana haukkuvasta koirasta, enkä saanut sen mielenkiintoa pidettyä kokonaan itsessäni. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin hyvin! Täytyypi olla hieman varovaisempi tuossa irrallaan pidossa.

Ruoka on alkanut maittaa pötkylälle todella hyvin. Jokaisen ruokinnan jälkeen Aloran kuppi on tyhjä. Muutenkin huomaa, että tyttö on kotiutunut hyvin: se on alkanut riehua entistä enemmän ja kaiken pureskelu on kiinnostavaa. Kotiutumisen johdosta meille luultavasti saapuu tänään ensimmäinen pentuvierailija, ehkä kirjoitan myöhemmin lisää kuinka viereilu sujui.

Olemme nyt asentaneet auton takapenkille koirasuojan, lähipäivinä toivottavasti aloitamme totuttamaan Aloran autoiluun omalla paikallansa, kunhan nyt kävelyhihna tulisi hieman tutummaksi ennen sitä.

Vertailen mielessäni Aloraa mielelläni pikkulapseen: kaikki pitää laittaa suuhun ja maistella, sillä on iltavilli ja aamuvilli, se nukkuu koko ajan (mielellään jonkun sylissä...) ja kaikkein parasta vapaa-ajan huvia on leluilla leikkiminen.  Unohtamatta myöskään känkkäränkkää, jonka se aina saa jos se on valvonu liian pitkään. - Eli kerta kaikkiaan ihana tuo hauveli. Viikon aikana olen myös menettänyt paikkani Jeren kainalossa Aloralle: kun nukuin yhtenä päivänä päiväunet herätessäni Alora oli lattialla Jeren kainalossa. - Paikan menetys sallittakoon, kun tuo koira on vaan niin söpö!

torstai 1. maaliskuuta 2012

Toinen tavallinen kotipäivä

Tänään ollaan taas viihdytty kotosalla ja suurimpana aktiviteettina ollaan totutettu Aloraa itse sujauttamaan päänsä omasta pannastaan. Se onnistuu jo mainiosti ja panta saa olla rauhassa sen kaulassa jo useita minuutteja, eikä se ole suuremmin näyttänyt menoa haittaavan. Mitä nyt hieman kutittaa, että välillä täytyy vähän takajalalla rapsutella korvan takaa. Vielä ei olla muutamaa minuuttia pidempään yritetty pantaa pitää.

Pikkuneiti on alkanut kiinnostua nyt myös ruokapalkinnoista. - Eli heti kun vaihdoimme makkaran palaset lihapullaan alkoi lyyti kirjoittaa sen suhteen! Nyt Alora onkin niin riemuissaan, että saa sormenpäitään varoa sitä palkitessa. Muutaman pantaharjoituksen jälkeen on myös sormet hyvin makusteltu, heh. Alora on myös alkanut ymmärtää piilotusleikkejä. Aluksi tuntui ettei se ymmärrä etsiä piilotettuja namipaloja, mutta nyt se on kivaa ja Alora kulkee nenä maassa etsien sille piilotettuja herkkupaloja.

Alora on oppinut myös pitämään ääntä. Tähän asti se on ollut hyvin hiljaa, mutta viime yönä Alora alkoi haukkumalla ja vinkumalla hakemaan todenteolla huomiota. Tämä johtuu varmaan siitä, että vaihdoimme taktiikkaamme, millä pidämme sen pois sängystä. Tähän asti olemme kieltäneet sitä kun se on nostanut tassunsa sängyn reunalle, ja kehuneet sitten kun se on maassa. Meistä alkoi kuitenkin tuntua, ettei pentu ymmärtänyt kieltoamme, ja saihan se toki huomiota siitä kun tuli hyppimään sänkyyn, vaikkei se huomio aina niin kovin positiivista ollutkaan. Ajattelimme myös, että tällä menolla kieltosana kuluu käytössä turhaan. Nyt vain esitämme nukkuvaa, ja sitten kun Alora on omalla paikallaan, lasken käteni sinne. Jospa tämä taktiikka toimisi nyt paremmin, vaikka joudumme hieman ääntä kuuntelemaankin - sori naapurit! Muutakin ääntä Alora on oppinut tämän lisäksi pitämään, kun se innostui tänään päivällä leikeistä niin paljon, että se haukahti. Melko yllätys meille sinänsä, kun se on ollut tähän asti niin hiljainen typykkä!

Tänään ollaan päästy hieman harjoittelemaan myös pöydällä oleskelua, mutta yksinoloharjoitukset jäivät tänään hyvin vähälle. Alora hätääntyi aitauksessa takaisin tullessani kovasti, vaikka toistimme harjoitusta vain samalla tavalla kuin tähänkin asti. Huomenna palataan hieman takaisin päin harjoittelussa (opetellaan olemaan aitauksen sisällä) ja yritetään sitten uudestaan, ettei vaan saada mitään peruuttamatonta aikaan.

Aloran yksi suurimmista huveista on muokkailla omia paikkojaan. Se tykkää möyhentää etutassuilla lattialla olevia kankaita itselleen sopiviksi makuupaikoiksi (joten sen petejä on näköjään turha yrittää pitää nätisti taiteltuna...) ja se myös raahaa usein leluja pedin viereen. Vasemmalla puolella kuvassa näkyy Aloran valtakuntaa, lelut on luonnollisesti raahattu itse levitetyn viltin viereen.
 
Tänään löysimme Aloran Koira.netistä. Sivun pääset näkemään tästä linkistä.