Lauantaiaamun ratoksi ajattelin kirjoittaa Aloran tuoreimpia kuulumisia, kun muu väki talossa vielä nukkuu. Olen huomannut päivitelleeni paljon pelkän tekstin muodossa, joten vasemmalla voitte nähdä kuvituskuvan tyypillisestä Aloran hetkestä: lelu suussa ja häntä viuhuu niin hurjasti ettei sitä edes näe ;)Kävimme jälleen eilen pentujen leikkikoulussa. Tällä kertaa Alora ei ujostellut edes alussa ollenkaan, vaan paloi halusta mennä muiden koirien luokse temmeltämään. Se oli jopa niin menossa, että minun oli vaikea saada se rauhoittumaan siksi aikaa että pystyin ottamaan siltä hihnan ja pannan pois! Muutenkin Aloran leikki oli hyvin railakasta, varsinkin hieman Aloraa kookkaamman irlanninsusikoiran pennun kanssa, joka myöskin oli edellisellä kerralla ollut hyvin varautunut. Molemmat pennut kyllä olivat nyt päässeet kahleistaan ja leikkivät hyvin tasavertaisesti keskenään.
Alora ei viime kerralla leikkikoulun aikana suostunut ollenkaan käymään tarpeillaan pihalla ja sama kaava toistui tälläkin kertaa. Sillä oli kyllä selvästi hätä ja sisällä tiloissa se nuuhki vähän väliä maata siihen malliin, että ravasimme pihalla yhtä mittaa, mutta se ei vaan käynyt tarpeillaan. Pihalla aina mietimme, miten kätevää olisikaan jos Alora osaisi jo "pissa"-käskyn ;) Viimeksi Alora suostui tekemään tarpeensa leikkikoulun jälkeen vasta kotipihalla ja sama toistui tälläkin kertaa. Tuntuu että se oikein huokasi helpotuksesta tutulla pihalla, ja päästikin sitten kunnon järven tutulle paikalle, voih.
Eilen annoimme Aloralle matokuurin ja viikon päästä sitten rokotuksille! Kysyin myös pentujen leikkikoulusta, että kannattaako meidän tulla ensi viikon perjantaina illalla leikkikouluun paikalle ollenkaan, kun iltapäivällä on rokotusaika. Ilmeisesti voimme tulla, mikäli pentu ei näytä väsyneeltä ja niskaan ei nouse pattia. Käymme siis leikkikoulussa vielä yhden kerran, mikäli rokotuksesta ei tule näitä oireita. Muuten tämä oli valitettavasti viimeinen kertamme leikkikoulussa, sillä kurssi päättyy kahden viikon kuluttua ja emme pääse viimeiselle kerralle iltaopintojeni takia, joten seuraava kerta on viimeinen mahdollisuutemme. Jatkaisimme mielellämme leikkikoulussa käyntiä, jos samaa kurssia jatketaan vielä myöhemmin, sillä se näyttää kyllä tekevän hyvää Aloran itseluottamukselle! Harmittaa kyllä todella paljon, ellei Alora saa enää mahdollisuuksia leikkiä muiden samanikäisten pentujen kanssa. Koirakavereita on kyllä tiedossa yhdestä nuoresta uroksesta sekä yhdestä nelivuotiaasta nartusta, mutta olisi kiva vielä antaa Aloralle mahdollisuus pentujen leikkeihin muiden pentujen kanssa.
Eilen leikkikoulun jälkeen jouduimme jättämään Aloran nopeasti yksin sen jälkeen kun saavuimme takaisin kotiin, sillä meillä on saunavuoro aina perjantai-iltaisin. Tähän mennessä olemme vuorotelleet niin, että molemmat on käyneet yksin ja viime viikonloppuna ihana vieraamme oli Aloran seurassa saunan ajan, joten sen ei ole saunan takia tarvinnut vielä olla ollenkaan yksin. Nyt olimme kuitenkin päättäneet mennä yhdessä, joten annoimme Aloralle puruluita ja vettä makkariin ja menimme vain rohkeasti saunaan. Mietimme, että millaistakohan kuolemaa se koira siellä huutaa, kun tulemme pois. Yllätys olikin mitä suurin, kun saavuimme saunasta, sillä rappukäytävään ei kuulunut mitään ääniä, eikä eteisessäkään kuulunut mitään ja kun avasimme makuuhuoneen oven, typykkä mönki unisen näköisenä sängyn alta pois. Loistavaa!
Saunan aikainen kokemus antoi totisesti uutta toivoa yksinolon suhteen, sillä Aloralla on ollut vaikeuksia saada itsensä rauhoittumaan sillä aikaa kun olemme olleet poissa. Tällä viikolla Aloralla on ollut kaksi kahden tunnin pätkää yksinoloa, eikä se ole sillä aikaa ilmeisesti ollut kovin rauhassa, kaikesta harjoittelustamme huolimatta. Oven karmiin oli ilmestynyt muutamia kynnen jälkiä, ja kongit ovat olleet koskemattomina lattioilla, vaikka se on yleensä niistä hurjan kiinnostunut jos olemme läsnä huoneessa sen kanssa. Aloraa ei tarvitse edes huomioida, riittää että se tietää että olemme läsnä huoneessa, niin se voi rauhoittua. Kuitenkin Alora on ollut hiljaa silloin, kun olen tullut kotiin ja kuunnellut rappukäytävässä mahdollisia ääniä. Ensimmäisellä kerralla se tosin puhkesi haukkukonserttiin kun tulin eteiseen. Ehkä se pikku hiljaa tottuu yksinoloon, ainakin yksi kaverini on rohkaissut minua paljon kertomalla heidän alkuvaikeuksistaan ja nykyisestä tilanteestaan. Tuntuu vain julmalta jättää toinen huoneeseen yksin panikoimaan, mutta ei kai sille mitään voi. Ja milläpä sitä edelleenkään tottuisi, eillei ole tilaisuutta tottua.
Aloran uusiin tapoihin kuuluu vesikupin loiskuttaminen... Muutenkin meille on tullut selväksi, että tuo koira rakastaa vettä! Aiemmin yhdessä merkinnässäni kirjoitin siitä, miten Alora rauhoittui kylvyn aikana heti kun sai vettä päällensä. Nyt olemme huomanneet, että jos suihkuttelemme kylpyhuoneen lattiaa (Alora joskus käy pissalla kylppärissä, siellä ei ilmeisesti luista tassut), Alora tulee mielellään leikkimään suihkun alle ja on ihan riemuissaan kun saa vettä päällensä. Yritimme myös jossain välissä tehostaa kieltosanaa suikuttamalla vesipullosta vettä Aloran päälle, mutta typykkä vain tuntuu innostuvan siitä entisestään ja alkoi usein haukkua vesipullolle häntä heiluen. Nyt vesikupit on alkanut levitä pitkin maita ja mantuja kun typykkä on huomannut että täällähän on myös sitä kivaa ainetta! Ja juokseminen vasta onkin kivaa sen jälkeen, kun märät tassut luistavat lattiaa vasten. Oikein odotamme, että pääsemme kesällä viemään Aloraa mökille ja se pääsee kokeilemaan uimista. Voin jo kuvitella sen hyppimässä innoissaan rannalla. Olisi myös kiva opettaa noutaminen, se varmasti hakisi vedestä mielellään kelluvia leluja, kun se on muutenkin tuollanen pieni leluhullu ;)
Ainiin, ja sitten vielä yksi pieni juttu: Alora on IHANA! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti