Ihania kevätpäiviä!

 Uintikokeilua

1. "Tuolla rantavedessä on jotain mitä haluan!"

 

 

2. "Hähää, mun oma saallis!"

 

Eräänä kauniina päivänä halusimme testata onko Alora todella niin vesihullu kuin se on meille uskotellut. Näinpä pakkasimme mukaan pitkän liinan ja vedessä kelluvan, narun päässäolevan lelun ja talsimme läheiselle rannalle.

Tästä eteenpäin ei olekaan hurjasti kerrottavaa, heh. Lelun naru oli aika lyhyt, joten saimme sen ujutettua kyllä rantaveteen, mutta ei paljon sitä kauemmas. Alora kastoi kyllä mielellään tassunsa veteen, mutta siihenpä se sitten jäikin. Näytti siltä, ettei se oikein tiennyt voiko veteen mennä vaiko ei. Katseli vain kummissaan, vaikka ehkä vähän olisi kiinnostanut. Alora yritti kovasti saada lelun lähemmäs loiskuttamalla tassuillaan vettä lelun vierestä (ikään kuin kaapi sitä lähemmäs), mutta lopulta se laittoi etutassut veteen ja kurotti suullaan lelun. Sitten se istui rannalla tyytyväisenä kuin minkäkin urotyön tehneenä, hehe. Ehkä myöhemmin uusi yritys, kun lelussa on pidempi naru ja vesi on lämmennyt lisää....

Yhdellä iltalenkillä pyörähdin myös rannan kautta. Silloin rantavesi on ilmeisesti hieman lämpimämpää, kun Alora halusi ehdottomasti käydä kahlaamassa vedessä mahaan asti. Uskomme siis edelleen, että viimeistään siinä vaiheessa kun itsekin menemme uimaan, saatamme saada nelijalkaisen kaverin seuraamme.

 Mätsärihurahtaneen päiväkirja

Aloran kanssa mätsäreissä 19.5.2012

Olen nyt sitten pahanpäiväisesti koukussa tuohon mätsäritouhuun. Olemme nyt ehtineet käydä jo viidessä mätsäreissä, joissa jokaisessa olemme myös sijoittuneet (!). Mätsäreissä kivointa on ehdottomasti harjoitella kontaktia muiden läsnäollessa ja tietysti sitä kehäkäyttäytymistä. Tarkkailen koko ajan Aloraa ja meidän yhteispeliä mätsäreissä ja olenkin aikaansaanut tästä itselleni jonkinlaisen kilpailun: tuota ja tuota pitää kehittää... Ja sitten olenkin joka paikassa kokeilemassa olemmeko jo onnistuneet kehittämään niitä asioita, hehe.

Aiemmin täällä blogissa kerroin jo kolmista ensimmäisistä mätsäreistämme ja nyt olemme ehtineet kiertää kaksi lisää. Ensimmäinen niistä oli metsästysseuran järjestämä mätsäri, jossa penturyhmää ei ollut erikseen, vaan pennut kisasivat pienten aikuisten ryhmässä. Siellä Alora jostain syystä pisti ihan ranttaliksi, eikä meinannut antaa tuomarin edes silittää. Lopulta kuitenkin sijoituimme sijalle SIN4. Tuomari oli sama, joka oli toisissa mätsäreissä sijoittamassa meidät yhdessä muiden tuomareiden kanssa BIS1:ksi. Hän epäili, josko Aloralla olisi jonkinlainen mörkökausi alkamaisillaan, ja kehotti kiertelemään erilaisia paikkoja vielä ahkerammin.

Viimeisimmät mätsärimme olivat eilen 19.5 Minimanin parkkipaikalla. Keli siellä oli eilen mitä mainioin! Sielläkin Alora ujosteli aluksi tuomaria, eikä meinannut näyttää hampaita. Parikilpailuissa saimme jälleen sinisen nauhan. Sinisten kehässä sijoitummekin sitten hienosti sijalle 1 ja pääsimme jälleen best in show-kehään. Alora oli kehään päästessämme ennätyksellisen väsynyt ja olin vaipua siellä epätoivoon, kun mitään kontaktia ei vain saanut aikaiseksi, vaikka kokeilin kaikkia mahdollisia makupaloja, joita minulla oli mukana. Siksipä olikin suuri yllätys että sijoituimme kuitenkin kolmanneksi. Samassa mätsärissä oli myös tuttu irlanninsusikoira, jonka kanssa Alora sai leikkiä pentukoulussa. Siitä kerroin täällä. Irlanninsusikoira oli kyllä kasvanut kovasti kokoa, mutta edelleenkin pennut olisivat halunneet leikkiä keskenään eikä kumpikaan vaikuttanut enää yhtää varautuneilta, mitä ne molemmat todella olivat ensimmäisellä kerralla kun tapasimme toisemme.

Mätsärisaallis 19.5.2012 + hieman väsähtänyt pentu

Alora on nyt myös ilmoitettu ihan ihka ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä. Kyseessä on saksanseisojakerhon erikoisnäyttely Jyväskylässä 16.6.12, jossa Alora osallistuu Pikkupennut 5-7kk -ryhmään. Alora on silloin juuri 5-kuukauden ikäinen. Tämän aiemmin "oikeisiin" näyttelykehiin ei pääsisikään.

Harkitsen myös Aloran ilmoittamista Yppärin ryhmänäyttelyyn 25.8, jolloin osallistuisimme Pennut 7-9kk -ryhmään. Vielä en ole kuitenkaan rohkaistunut ilmoittautumaan, kun en ole varma miten saisin sen sovitettua yhteen töideni kanssa.

 

 

Käynti koirakahvilassa ja koirapuistossa

Alora ja Hippu painimassa

Eilen mätsärissä oli mukana myös ystäväni Venlan sisko ja hänen 9-kuukauden ikäinen uros-sheltti Hippu. Mätsärien loputtua päätimme vielä pyörähtää ravintolapäivän kunniaksi Jyväskylään, koirapuiston edustalle pystytetyssä koirakahvilassa. Kahvilan tuotto meni Espanjan kodittomien koirien hyväksi. Ostin Aloralle sieltä tonnikalapannukakkuja ja tonnikalakeksin. Meidät ikuistettuna koirakahvilan jonosta voit löytää *täältä*.

Koirakahvilassa vierailun jälkeen päätimme vielä päästää pentuset vapaaksi koirapuistoon ja riehumaan keskenään. Koirapuistossa oli jonkin verran muutakin väkeä ja sain nähdä häivähdyksen siitä ujosta Alorasta, joka istuskelee häntä koipien välissä jalkojeni juuressa. Pelkäsin puistoon mennessämme, ettei Alora tule ollenkaan takaisin luokseni päästyään vauhtiin, mutta se ei näköjään meinannut luotani lähteäkään. Vasta kun kaikki muut poistuivat ja jäimme Hipun kanssa kahdestaan puistoon, Alorakin reipastui ja lähti tutkiskelemaan ympäriinsä, sekä juoksentelemaan pitkin puistoa Hipun kanssa. Pennut silminnähden pitivät leikistä toistensa kanssa ja halusivat leikkiä hyvin samantapaisia leikkejä.


Tällaisen vilkkaan päivän jälkeen meillä oli kotiin päästyämme niin väsynyt pentu, että lähes koko loppupäivä menikin sitten päiväunien merkeissä. 


Koirakahvilasta ostetut pannukakut maistuivat muuten Aloralle mainiosti, enkä ole ikinä nähnyt Aloran seuraavan minua niin mainiosti kontaktissa lenkillä! Se vain seurasi nätisti sivullani koko lenkin ajan. Täytynee opetella tekemään niitä itsekin, vaikka olen melkein varma että ne kokevat samanlaisen kyllästymisreaktion kuten kaikki muutkin namit tähän mennessä.

Muita kuulumisia

Alora on tehnyt loistavaa työtä hampaiden vaihtumisen kanssa. Tällä viikolla on irronnut molemmat alakulmahampaat ja uudet kasvavat tilalle kovaa vauhtia. Molemmilta puolilta alhaalta on lähtenyt myös yhdet välihampaat. (Liekkö oikea termi?) 

Aurinkoa ja leikkiviä pentuja.

Myös sisäsiisteydelle kuuluu pelkkää hyvää. Olin innoissani yhtenä päivänä, kun Aloran ekat tarpeet sisälle tulivat vasta ilta kahdeksan aikoihin. Alora oli koko yön kuivana ja kaikki tarpeet tuli nätisti tehtyä ulos, kunnes sitten iltavillin aikoihin se ehti käydä paperilla pissillä. Annettakoon anteeksi. Toive elää että pikkuhiljaa saisi laittaa mopin tuolta vessan valmiustilasta takaisin siivouskomeron puolelle.

Olen muuten kuullut, että koirat alkavat muistuttaa omistajiaan ja no - nyt Alora on alkanut muistuttaa meitä. Nimittäin olemme Jeren kanssa kamppailleet koko kevään tilastotieteiden kanssa ja vihanneet yhdessä sen opiskelua. Ja nyt Alorakin on osoittanut piirteitä tähän suuntaan: eilen se oli penkonut tilastotieteiden kirjan, ilmeisesti avonaisesta repustani, ja pistänyt sen säpäleiksi. - Eli tehnyt juuri sen mitä me olemme halunneet tehdä koko kevään. Hahaha, eikait siitä voinut edes suuttua.

Päivitin myös blogin ulkoasua; entisessä kansikuvassa ollut karvakorva-Alora on muuttunut komeaksi nuorukaiseksi, joka nyt esiintyy uudessa kansikuvassa.

Ja vielä lopuksi: luulen, että Alora on hieman väärinymmärtänyt possunkorvien nakertamisen: