Pääsiäislomailua osa 2

Seisotusharjoituksia

Perjantai saapui ja Alora on nyt nähnyt tätä elämää siis 14 viikon ajan. Päätin sitten, että nyt on korkea aika ottaa tytöstä uusia seisotuskuvia. Joten tässäpä yksi esimerkki: tälläinen kaunis typy meillä on täällä nykyään:

Alora 14 viikoa

Ja tämän toisen kuvan lisään vain, koska se oli mielestäni huvittava:       

Näyttelykoira ja ylpeä omistaja?

Mökkilomailua

Lauantai-iltana vietettiin perinteikästä lankalauantaita; meidän kotiseudulla jokaisella syrjäkylälläkin sytytettiin kokko. Vastoin odotuksia emme kuitenkaan menneet yhdellekään kokolle, vaan pakkasimme koiran autoon ja menimme Jeren vanhempien kanssa mökkeilemään illaksi.

Aluksi mökillä kävimme kävelemässä pienen lenkin peltoja pitkin ja Alora kyllä seurasi meidän liikkeitä tiiviisti ilman hihnaakin. Välillä käänsimme suuntaa, jotta Aloralla todella olisi jotain tarkkailtavaa. Lenkin jälkeen kipittelimme takaisin nuotiopaikalle.

Mielenkiintoisin tapahtuma illassa oli kuitenkin, kun Jeren isä ja sisko lähtivät nuotiopaikalta hakemaan styroxia hallista istuma-alustoiksi noin sadan metrin päästä. Halli on mutkan takana eikä sieltä näe nuotiopaikalle. Alora lähti kipittelemään heidän mukaansa hallille. Meillä oli pakasterasiassa osa Aloran ilta-ateriasta, joten päätimme kokeilla pillin tehoa näinkin pitkän matkan takaa: mitä tapahtuisi?

Vihelsin pilliin aika kovaa, mutta Aloraa ei heti näkynyt. Kuulimme kaukaa Jeren siskon huutavan: "uudestaan!", joten puhalsin uudestaan pilliin monta kertaa. Näimme lumikinosten takaa Aloran hännänpään: aina välillä Alora pysähtyi kuulostelemaan pillin äänen suuntaa, ja lopulta se näki meidät ja juoksi kulman takaa meidät nähdessään ihan hurjalla vauhdilla!

Illalla paistoimme makkaraa nuotiolla ja Alora sai vielä tutkia luontoa vapaana.

Rotujen välinen kohtaaminen

Melkein samankokoiset!

Alora ja Tove lehmien laitumella

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme leikkiseuraa sunnuntaiaamuna ystäväni corgista (jolla on kennelyskärokotus voimassa, jihuu!) Alora on kyllä parantunut jo niin hyvin, että se yskii aivan aniharvoin, joten Tove tuli leikkimään Aloran kanssa pieneksi hetkeksi. Tove on 4-vuotias. (Ja se samainen corgi, jota olen kerran käyttänyt jopa näyttelykehässä, josta mainitsin lyhyesti ensimmäisessä merkinnässäni.)

Oli huvittavaa seurata, miten Alora yritti saada Tovea mukaan leikkiin: Tove mieluummin juoksenteli ympäriinsä ja Alora hyppi perässä ja yritti tarttua Toveen hampaillaan. Toven kärsivällisyys kesti Aloran kanssa hurjan kauan, sitten Tove näytti Aloralle että nyt riittää tuollainen riehuminen ja Alorakin rauhottui paremmin ympäristön tutkimiseen.

Koirat olivat säkältään melkein samankokoisia, mutta aivan eri muotoisia. Alorakin näki nyt sitten ensimmäistä kertaa pidemmän mallisen koiruuden, jonka kanssa pääsi tekemään myös tuttavuutta.

Lajien välinen kohtaaminen

Alora ja Karvinen - koiranpentu ja kissanpentu haistelemassa toisiaan

Sunnuntai-iltapäivällä lähdimme takaisin kohti Jyväskylää. Matkalla koukkasimme siskoni luokse. Siskoni omistaa kaksi uroskissaa: toinen on reilu pari vuotias ja toinen vielä pentu, alle vuoden. Vanhempi kissa Vili ei oikein lämmennyt ajatukselle koirasta, vaan nosti karvansa pystyyn ja alkoi sähistä. Näinpä pidimme Vilin ja Aloran erillään.

Nuorempi kissa Karvinen sen sijaan näytti lähinnä uteliaalta tätä heille kotiin ilmestynyttä otusta kohtaan. Alora oli samalla tavalla kiinnostunut kissasta kuin kissa oli Alorasta.

Kissanpennun ja koiranpennun välillä oli huvittavaa se, että kumpikaan ei tuntunut tajuavan, että toinen on eri lajia. Molemmat yrittivät saada toista leikkiin oman lajinsa tavoin: Alora painoi usein etupäätänsä maahan häntä heiluen ja haukkoi ilmaa kissan läheltä kuin näykätäkseen. Karvinen puolestaan nosti kynnettömän etutassunsa ilmaan kuin haluaisi painia Aloran kanssa.

Alora oli välillä liiankin tuttavallisen oloinen kissaa kohtaan ja välillä hirvitti meneeköhän se liian lähelle kissaa liian nopeasti, mutta Karvinen näytti olevan ihan yhtä kiinnostunut Alorasta. Jos toinen siirtyi huoneesta toiseen, toinen kipitti perässä. En tiedä ymmärsivätkö ne lopultakaan olevansa eri lajia.

Saimme selville myös, että Alora voisi mennä kissasta: se leikki mielellään kissojen leluilla, juoksi pitkän kangassuikaleen perässä ja juoksi laservalopisteen perässä lattialla. - Näiden leikkien jälkeen sillä meni tosin ikuisuus rauhoittua jälleen leikkikelpoiseksi kissan seuraan. 

Takaisin kotona

Yhdeksän aikaan illalla olimme perillä Jyväskylässä ja vaikka Alora oli nukkunut koko matkan, se oli vielä perille päästyämmekin väsyneen oloinen.

Kotona on hyvä nukkua!

Alora kiittää mieleenpainuneesta lomasta!

Kennelyskää ja pääsiäislomailua

Aloran kanssa pari viikkoa sitten leikkimässä käynyt koira sairastui kennelyskään seuraavalla viikolla meillä vierailunsa jälkeen (Leikkihetkestä kerroin täällä), ja niinhän siinä sitten kävi että viime viikonloppuna Alorakin alkoi yskiä. Kunnon yskiminen alkoi sunnuntaina ja yöllä yskiminen paheni niin, että Alora jopa oksensi kerran. Aloin huolestua, joten maanantaiaamuna ensitöikseni soitin eläinlääkärille ja pyysin samalle päivälle aikaa. Rokotuslääkärillämme olisi ollut aika vasta seuraavalle päivälle, joka ei oikein käynyt meille kotiseutusuunnitelmiemme takia. Muutenkin halusimme ajan mieluummin samalle päivälle, ettemme ehtisi huolestua liiaksi asti pentusen voinnista.

Soittelin siis muutaman muunkin eläinlääkärin läpi ja sain lopulta peruutusajan iltapäivälle. Sinne päästyämme kerroin heti lääkärille tartuntareitin epäilyistämme. Lääkäri tarkasti Aloran päällisin puolin, otti verinäytteen ja lähetti sen labraan. Sen jälkeen hän vielä kurkkasi kevyen nukutuksen aikana kurkkuun varmistaakseen, ettei pentu ollut niellyt mitään, joka olisi tarttunut kurkkuun. Kurkku todettiin tyhjäksi, mutta kurkunpää oli jo ärtynyt yskimisestä. Veriarvot olivat kuitenkin kunnossa. Lopulta mekin saimme saman diagnoosin kun kaverini koira: kennelyskä. Meille määrättin pentuajan vuoksi lääkkeeksi mahdollista keuhkokuumetta estämään tulehduskipulääkettä kerran päivässä ja antibiootteja pari kertaa päivässä. Lisäksi Aloralle määrättiin paljon lepoa. Aloimme myös seurata aktiivisesti mahdollista kuumetta (jota ei ole ollut kertaakaan, onneksi!)

Illalla emme sairauden takia menneet Aloran pentukouluun. Olimme suunnitelleet käyvämme siellä ennen lähtöä, jotta Alora olisi väsynyt automatkan ajan. Typykkä taisi olla kuitenkin melko pöhnässä vielä nukutuksen jälkeen, sillä suurin osa matkasta meni kuitenkin unessa. (Tai sitten Alorasta on tullut niin mainio ja rauhallinen matkaaja. Se on nukahtanut nyt myös ajellessamme muutaman kerran lyhyitä matkoja paikasta toiseen täällä kotosalla.) Kuvia matkasta liitteenä. Istumiskuva on otettu ihan alkumatkasta ja nukkumiskuva muutaman tunnin matkustuksen jälkeen. Pysähdyimme matkalla usein pissatauolle Aloran kanssa, mutta se ei ilmeisesti ymmärtänyt taukojen tavoitetta, vaan mieluummin haisteli ympäriinsä P-paikkoja ja ihmetteli ohi suhahtelevia rekkoja. Pissata pystyi tietenkin vasta kun pääsimme perille - eikä pissoja voinut tehdä edes ulos, vaan sisälle ja paperin päälle, tottakai.

Levon antamisen vuoksi muutimme paljon suunnitelmiamme täällä kotona. Meidän oli tarkoitus viedä Alora ainakin kahteen, mahdollisesti kolmeen paikkaan leikkimään, mutta ne saa nyt jäädä. Lisäksi suunnittelimme pidempää metsälenkkiä, mutta sekin joudutaan nyt ilmesesti ja valitettavasti hylkäämään. Pienemmät reissut saavat nyt luvan riittää!

Alora on nyt maalla ollessaan kuitenkin nähnyt paljon asioita ja me omistajat kenties vielä enemmän. Kun Alora juoksi vapaana tuossa pihamaalla (plus, että se on todella helppo viedä tuohon pihalle jatkuvasti tarpeilleen suoraan ovesta...), olemme todenneet, että kylläpäs olisi maalla helppoa olla koiranomistaja! Kuvagalleriaa Aloran tähänastisesta pääsiäislomasta:

Kipittelyä ja haistelua ympäri paikkoja on harrastettu ahkerasti!

"Hmm, miltäs tämä eteisen matto tuoksuukaan?"

"Taasko se tiirailee tuon kameran läpi?"

Vieraalla sisäänkäynnillä on hölmö seisoa!

Tutustumassa kompostointiin. Talikko haisi mielenkiintoiselta.

Sulan maan haisteleminen on ollut kyllä viikon juttu!

Omnomnomnom! Metsässä voi vaikka syödä kaatuneita puita!

Matot on mitä oivallisimpia petipaikkoja!

Kestohanget ovat kruunanneet tämän loman. Ulkona pääsee joka paikkaan!

Kuten toisiksi viimeisen kuvan kuvatekstistä ("Matot on mitä oivallisimpia petipaikkoja!") voi päätellä, ei Aloralla ole ollut ongelmia sisäsiisteyden kanssa mattojen ollessa läsnä. Olemme vahtineet sitä mattojen lähettyvillä silmä kovana, mutta se ilmeisesti omaksuu matot enemmän pedeiksi kuin pissapaikoiksi. Kuvassa näkyvä matto on mitä ilmeisemmin yksi Aloran lempipaikkoja, sillä siihen se kanniskelee lelujaan, aivan kuten kotona se kanniskelee aina omaan petiinsä. Kuvan mattopaikalta on myös mitä loistavinta katsella pihan näkymiä lasioven läpi. Ja vieressä olevat tossut olisi mukavia puruleluja...

Uuteen ympäristöön Alora on tottunut hyvin: aluksi se jälleen kerran hieman ujosteli, mutta pääsi nopeasti pois kuorestaan ja onkin nuuhkinut molemmat talot läpikotaisin!

Alorasta on tällä viikolla paljastunut myös varsin erikoinen piirre, jota emme ole ennen huomanneet: Alora ujostelee miehiä! Sekä minun että Jeren isää kohtaan Alora on ollut hurjan varautunut, se ei uskalla mennä haistelemaan tai tutustumaan, vaikka toisaalta siitä näkee, että hurjasti kiinnostaisi. Se tutustuu helpommin naispuoliseen väkeen. Tähän täytyisi ilmeisesti alkaa kiinnittää enemmän huomiota, kun minullakin on tietenkin luokanopettaja-opiskelukavereina pelkkiä naisia, joten se on todellakin nähnyt paljon enemmän naispuolista väkeä.

Alora on nauttinut koko viikon huomion keskipisteenä olemisesta: erityisesti alakouluikäiset pikkusiskoni ovat kaikki vuorotellen yrittäneet saada Aloran luokseen ja välillä se onkin ihan hämääntynyt minne sitä menisi! Kova on halu myös kouluttaa pentua, ja sehän meille kyllä sopii paremmin kuin hyvin. Siskoni ovatkin olleet eteviä opettamaan antamien ohjeiden mukaisesti istumista ja katsomista Aloralle, joiden lisäksi pomppimista ja sohvalle tuloa on kovasti yritetty sammuttaa. Erityisesti ihailen nuorimman siskoni (2-luokalla) ajoituksia pennun kanssa! Tänään Alora yritti kovasti hyppiä siskoparkaa vasten, mutta siskon selkä kääntyi juuri oikealla hetkellä hyppivästä Alorasta poispäin ja kehut tuli heti kun se rauhoittui. Loistavaa! Ottaisin mielelläni muutaman tällaisen etevän koulutusapurin mukaan myös Jyväskylään.

Meidän molempien kotiväki on hurmautunut Aloraan ja sen kuulemma saisi jättää tänne lainaan muutamaksi viikoksi tai siskojeni mukaan: "voitais me se kyllä omaksikin ottaa!"

Alora ollut meillä kuukauden!

Eilen tuli kuukausi täyteen siitä kun haimme Aloran. Kuin tilauksesta ulkona oli aamulla niin kaunis ilma, että juhlimme yhteistä täyteen tullutta kuukauttamme oikein juhlaulkoilun merkeissä, heh. Liitteenä kuvia ihanasta ulkoiluhetkestä lauantaiaamulta.

Toisaalta tuntuu uskomattomalta, että Alora on ehtinyt asustella meillä jo niin kauan, mutta toisaalta tässä ajassa on jo ehtinyt tapahtua monenlaista Aloran kanssa. Alorasta on kyllä tullut nopeasti osa arkea, mitenhän sitä enää pärjäisikään ilman tuota pikkuhauvelia...?


Katselin kuvia Aloran ensimmäisistä päivistä meillä, enkä voinut pidättää naurua. "Mitkä töppöjalat!", huomasin huudahtavani. - Kaikesta päätellen tyttö on siis kasvanut, vaikka se tuntuu pysyneenkin samankokoisena.

Kuukauden tultua täyteen päätin myös hieman uudistaa blogin ulkoasua. Kansikuvassa ollut Alora näytti hieman pentupiirteisemmältä kuin tällä hetkellä sohvan edustalla lököttelevä Alora. Eli päivitetty ulkoasu blogiin, vóla.

Lisäksi alhaalla lupailemani koottu video Aloran yksinolohetkistä:

 

Pahoittelen, että video toistaa jonkin verran itseään, kuvausmateriaalissamme oli aika paljon pätkiä, joissa Alora oli vain paikallaan tai ei edes näkynyt kuvissa... No, olkaas hyvä joka tapauksessa!

Videon Aloraa voi myös vertailla karkauspäivän videon Aloraan (Karkauspäivän toimintaa), videoita vertailemalla voi kenties havaita jotain kasvua ;)