Ensimmäinen vieras

Eilen meillä kävi sitten ensimmäinen vieras katsomassa Aloraa. Alora oli aluksi vieraasta hyvin kummissaan ja arkaili menemällä sohvapöydän taakse piiloon ja katselemalla sieltä ihan rauhassa. Vieraamme kuitenkin heitteli sille muutamia lihapullan palasia, ja pikku hiljaa Alora kerkesi vähän totutella uuteen ihmiseen ja uteliaisuus iski. Se meni haistelemaan varovasti vierasta ja kohta se olikin jo vieraamme sylissä. Muutaman tunnin jälkeen Alora näyttikin jo todellisen karvansa vieraallemme ja alkoi "riehua" sekä kanniskella leluja, tapansa mukaan ;)

Loppu viikosta saamme lisää vieraita luoksemme. Ennen sitä meidän olisi tarkoitus treenata remmikävely siihen malliin, että päästäisiin tutkimaan kaupungin hälinäänkin hieman pennun kanssa.

Ensimmäinen viikkomme koiranomistajana

Eilen tuli kuluneeksi viikko siitä kuin haimme Aloran elämäämme. Parina viime päivänä ei ole tapahtunut mitään mainittavan suurta. Olemme edelleen harjoitelleet kontaktin ottamista ja aloittaneet hieman seisottamistakin sekä harjaamiseen totuttamista.Olemme jatkaneet pantaharjoittelua ja yksinoloharjoituksia. Kerran olemme liittäneet pantaan myös hihnan ja sekös Aloraa ihmetytti!

Ulkona Alora on tullut aina vain rohkeammaksi, joka on pelottavaa, kun tuossa kuitenkin silloin tällöin kulkee muutakin väkeä. Eilen Alora kiinnostui ulkona kauempana haukkuvasta koirasta, enkä saanut sen mielenkiintoa pidettyä kokonaan itsessäni. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin hyvin! Täytyypi olla hieman varovaisempi tuossa irrallaan pidossa.

Ruoka on alkanut maittaa pötkylälle todella hyvin. Jokaisen ruokinnan jälkeen Aloran kuppi on tyhjä. Muutenkin huomaa, että tyttö on kotiutunut hyvin: se on alkanut riehua entistä enemmän ja kaiken pureskelu on kiinnostavaa. Kotiutumisen johdosta meille luultavasti saapuu tänään ensimmäinen pentuvierailija, ehkä kirjoitan myöhemmin lisää kuinka viereilu sujui.

Olemme nyt asentaneet auton takapenkille koirasuojan, lähipäivinä toivottavasti aloitamme totuttamaan Aloran autoiluun omalla paikallansa, kunhan nyt kävelyhihna tulisi hieman tutummaksi ennen sitä.

Vertailen mielessäni Aloraa mielelläni pikkulapseen: kaikki pitää laittaa suuhun ja maistella, sillä on iltavilli ja aamuvilli, se nukkuu koko ajan (mielellään jonkun sylissä...) ja kaikkein parasta vapaa-ajan huvia on leluilla leikkiminen.  Unohtamatta myöskään känkkäränkkää, jonka se aina saa jos se on valvonu liian pitkään. - Eli kerta kaikkiaan ihana tuo hauveli. Viikon aikana olen myös menettänyt paikkani Jeren kainalossa Aloralle: kun nukuin yhtenä päivänä päiväunet herätessäni Alora oli lattialla Jeren kainalossa. - Paikan menetys sallittakoon, kun tuo koira on vaan niin söpö!

Toinen tavallinen kotipäivä

Tänään ollaan taas viihdytty kotosalla ja suurimpana aktiviteettina ollaan totutettu Aloraa itse sujauttamaan päänsä omasta pannastaan. Se onnistuu jo mainiosti ja panta saa olla rauhassa sen kaulassa jo useita minuutteja, eikä se ole suuremmin näyttänyt menoa haittaavan. Mitä nyt hieman kutittaa, että välillä täytyy vähän takajalalla rapsutella korvan takaa. Vielä ei olla muutamaa minuuttia pidempään yritetty pantaa pitää.

Pikkuneiti on alkanut kiinnostua nyt myös ruokapalkinnoista. - Eli heti kun vaihdoimme makkaran palaset lihapullaan alkoi lyyti kirjoittaa sen suhteen! Nyt Alora onkin niin riemuissaan, että saa sormenpäitään varoa sitä palkitessa. Muutaman pantaharjoituksen jälkeen on myös sormet hyvin makusteltu, heh. Alora on myös alkanut ymmärtää piilotusleikkejä. Aluksi tuntui ettei se ymmärrä etsiä piilotettuja namipaloja, mutta nyt se on kivaa ja Alora kulkee nenä maassa etsien sille piilotettuja herkkupaloja.

Alora on oppinut myös pitämään ääntä. Tähän asti se on ollut hyvin hiljaa, mutta viime yönä Alora alkoi haukkumalla ja vinkumalla hakemaan todenteolla huomiota. Tämä johtuu varmaan siitä, että vaihdoimme taktiikkaamme, millä pidämme sen pois sängystä. Tähän asti olemme kieltäneet sitä kun se on nostanut tassunsa sängyn reunalle, ja kehuneet sitten kun se on maassa. Meistä alkoi kuitenkin tuntua, ettei pentu ymmärtänyt kieltoamme, ja saihan se toki huomiota siitä kun tuli hyppimään sänkyyn, vaikkei se huomio aina niin kovin positiivista ollutkaan. Ajattelimme myös, että tällä menolla kieltosana kuluu käytössä turhaan. Nyt vain esitämme nukkuvaa, ja sitten kun Alora on omalla paikallaan, lasken käteni sinne. Jospa tämä taktiikka toimisi nyt paremmin, vaikka joudumme hieman ääntä kuuntelemaankin - sori naapurit! Muutakin ääntä Alora on oppinut tämän lisäksi pitämään, kun se innostui tänään päivällä leikeistä niin paljon, että se haukahti. Melko yllätys meille sinänsä, kun se on ollut tähän asti niin hiljainen typykkä!

Tänään ollaan päästy hieman harjoittelemaan myös pöydällä oleskelua, mutta yksinoloharjoitukset jäivät tänään hyvin vähälle. Alora hätääntyi aitauksessa takaisin tullessani kovasti, vaikka toistimme harjoitusta vain samalla tavalla kuin tähänkin asti. Huomenna palataan hieman takaisin päin harjoittelussa (opetellaan olemaan aitauksen sisällä) ja yritetään sitten uudestaan, ettei vaan saada mitään peruuttamatonta aikaan.

Aloran yksi suurimmista huveista on muokkailla omia paikkojaan. Se tykkää möyhentää etutassuilla lattialla olevia kankaita itselleen sopiviksi makuupaikoiksi (joten sen petejä on näköjään turha yrittää pitää nätisti taiteltuna...) ja se myös raahaa usein leluja pedin viereen. Vasemmalla puolella kuvassa näkyy Aloran valtakuntaa, lelut on luonnollisesti raahattu itse levitetyn viltin viereen.
 
Tänään löysimme Aloran Koira.netistä. Sivun pääset näkemään tästä linkistä.