Ensimmäiselle kerralle Alora-neiti ei kuitenkaan päässyt juoksujen vuoksi. Minä sen sijaan olin paikalla. Ilman koiraa. Istuin penkillä kentän laidalla ja kuuntelin korvat höröllä alkeita eri esteille. Ja kyllä harmitti, ettei Alora ollut mukana! Olisi ollut mukava itsekin päästä jo kokeilemaan, näytti sen verran mukavalta toiminnalta! Raapustin vihkoon ylös eri esteillä muistettavia seikkoja ja yritin muistaa kertailla niitä ennen seuraavaa kertaa...
Kertailin kyllä hienosti muistiinpanot ennen seuraavaa kertaa, mutta siitäkin huolimatta seuraavalla kerralla oli pieniä käynnistymisvaikeuksia, ainakin emännällä. Miten hankala voi olla käsittää sellainen yksinkertainen ohje kuin esimerkiksi: "Ohjaa koiran puoleisella kädellä"? Koiran ulkopuolinen käsi saattoi kuitenkin kovasti yrittää ohjata koiraa esteistä yli... Tältä kerralta saatiin kotiläksyksi harjoitella koiran pysäyttämistä kontaktipinnoille harjoittelemalla käskyä esimerkiski portaiden alapäässä. Hienosti mekin metsästettiin rappusia pitkin lähimantuja, kun ei oikein viitsinyt tuonne rappukäytäväänkään mennä treenailemaan. Onneksi Jyväskylä on mäkistä maastoa, joten tehtävään sopivat rappuset löytyivät ihan ulkotiloista ;)
Kolmannella agi-kerralla alettiin päästä jyvälle! Omistaja ei enää tuntenut itseään täysin ameebaksi, ja uskalsi jopa luottaa koiraansa niin paljon, että päästi sen irti hihnasta. (Kun edellisellä kerralla jätin aina hihnan roikkumaan koiran perään varmuuden vuoksi.) Ja hienosti Alora ääniohjautui vapaana, omistaja oli niin ylpeä!
Ehdoton estesuosikki tällä kerralla näytti olevan kahden hypyn sarja, mutta Alora meni myös hienosti putkeen. Näiden esteiden suorituksesta alkoi jo löytyä vauhtiakin!
Oi että, olen innoissani tästä lajista, vaikka ihan alkeita vielä mennään!
 |
| Alora toivottaa kivaa syksyn jatkoa! |
